Kuvagalleria 3

Ajattelin kuitenki laittaa vielä vähän kuviakin kun on ollu niin tekstipainotteisia nää postaukset viimeaikoina.

Jouluvalojen sytytys

Seis-katso

Flagpoles viime viikolla

Yksi luentosali (Engineering Research Building)

Toinen luentosali (päärakennus)

Kolmas luentosali (Schrodinger)

Kielten rakennus

Riisipuuroa ja perunasalaattia, jälkkäriks ihan liikaa kaikkea makeeta

Joulutorttuyritelmiä

Jos vaikka rupeis sitte opiskelemaan pikkuhiljaa...

Plussia ja miinuksia

Taas on aika kulunu kuin siivillä! Enää reilut kaks viikkoa täällä oleskelua jäljellä, mikä toisaalta tarkottaa myös sitä että kouluhommat alkaa olla enemmän tai vähemmän ohi: esseitä ei tarvi enää kirjottaa ja edessä on enää iirin kokeet. Heti viimeisen kokeen jälkeen lähen kaverin kanssa pariksi päiväksi Lontooseen. Kovin jouluiselta ei kyllä vielä tunnu, vaikka lahjaostoksia oonki jo tehny. Toivottavasti Suomessa on lunta kun tuun takasin!

Oon jo jonki aikaa keränny jonkinnäköistä "Irlannin hyviä ja huonoja puolia" listaa, ja aattelin että nyt vois olla hyvä aika julkasta se.

Plussia

+ Ihmiset
Irlantilaiset on yleisesti ottaen tosi ystävällistä ja kohteliasta porukkaa.  :)

+ Sää
Tää voi vaikuttaa vähän kummalliselta valinnalta, mutta ainaki tänä syksynä sää on ollu enimmäkseen hyvä. Syyskuussa oli välillä 20 astetta lämmintä, ja nyttenki päivälämpötila saattaa nousta yli kymmeneen asteeseen. Ja vaikka aamulla heräiski sateenropinaan niin puolen tunnin päästä luultavasti paistaa jo aurinko koska sää voi vaihtua tosi nopeesti.

+ Leffalippujen hinnat
Opiskelija pääsee mihin tahansa 2D leffaan 6 eurolla, ja keskiviikkoisin kaikki liput on 5 euroa. Ei paha verrattuna esim. Finnkinon hintoihin.

+ Luonto/maisemat
Tarviiko tätä nyt ees perustella? Ihania maisemia riittää.

+ Suojatiet
Autoilijat oikeesti väistää jalankulkijoita.

+ HMV
Eli semmonen kauppa mikä myy DVDeitä, pelejä ja CD-levyjä. Sieltä saa kaikkea mitä Suomesta ei löydy, ja hintatasokaa ei oo kovin paha. Tulen luultavasti kotiin hirmuisen DVD-pinon kanssa. Lisäks aika monesta amerikkalaisesta elokuvasta/tv-sarjasta löytyy suomenkieliset tekstitykset.

+ Maitoa saa 2 ja 3 litran pakkauksissa
Maidon suurkuluttajalle tää on hyvä juttu.

+ Tesco
Supermarketti, josta löytyy kaikkia ihania paikanpäällä paistettuja herkkuja.

Miinuksia

- Bussit
Limerickin paikallisliikennettä oon saanu kiroilla vaikka miten moneen kertaan. Aikatauluihin ei oo ollu kauheesti luottamista, ja välillä oon joutunu oottamaan 40 minuuttia bussia jonka pitäis kulkea 15 minuutin välein.

- Kurssikirjat
Yliopiston kirjastolla ei oo samanlaista kurssikirjasysteemiä ku Jyväskylässä, eli periaatteessa kaikki kursseilla tarvittavat kirjat pitää ostaa. Oppilaskunta järjestää kyllä käytettyjen kirjojen myyntiä, mutta yleensä kirjasta pitää olla joku tietty painos jota ei ainakaan miun kirjojen kohalla löytyny käytettynä. Nyt pitäis sitte raahata useempi kilo kirjoja Suomeen, sillä niiden jättäminen myytäväksikään ei oikein onnistu.

- Jalankulkijoiden liikennevalot
Okei, jalankulkijoita kyllä väistetään suojateillä mutta jos joutuu jäämään liikennevaloihin oottamaan vuoroaan niin usein saa oottaa aika pitkään. Etenki keskustassa ihmiset puikkelehtii katujen yli millon vaan ehtii, ja aika nopeesti sitä vaihtarikin oppi paikallisten tavoille. 
  
- Yliopistolla ruokailu
On huomattavasti kalliimpaa kuin Suomessa ja vaihtoehdot on yleensä ottaen epäterveellisempiä. N. 5 eurolla saat lämpimän ruoan mutta siihen ei kuulu juomia tai salaatteja kuten Suomessa. Ranskalaisia saa tosin kaiken kanssa. Miten olis esimerkiksi lasagnea ranskalaisten kanssa?  On muuten kummallista miten paljon paikalliset tuntuu syövän kaikenlaisia täytettyjä patonkeja, joita saa lähes joka paikasta.

Irlannin kielet

Taas on ehtinyt jokunen hetki vierähtää viimeisimmästä blogitekstistä. Opinnot etenee essee kerrallaan, ja lukukautta ei ole jäljellä enää kuin reilut kaksi viikkoa. Tasan kuukauden päästä on jo lennot Suomeen, mihin tää aika oikein on kulunu?

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa hieman Irlannin kielipolitiikasta. Kaikki varmaan tietää että pääasiallinen käyttökieli täällä on englanti, joka on suurimmalla osalla väestöä äidinkieli. Irlannin englanti ei juurikaan eroa brittienglannista, vaikka tietenkin paikallisilla on oma tapansa ilmaista joitakin asioita tai käyttää tiettyjä sanoja. Esimerkiksi kaupungin keskustasta käytetään sanaa "town" centren sijaan, ja missä amerikkalainen sanoisi "awesome" irlantilainen sanoo "grand". Oikeinkirjoitus seuraa brittienglannin jalanjäljissä, vaikka Wordistä löytyykin erikseen spellcheck irlanninenglannille. Aksentteja löytyy saarelta suunnilleen yhtä paljon kuin kyliä, ja oikein vahvasta aksentista on välillä ollut aika vaikea saada selvää. Onneksi yliopistolla suurin osa opettajista puhuu selkeästi.

Irlannin virallinen ensimmäinen kansalliskieli on kuitenkin iiri (gaeilge), joka oli valtaväestön äidinkieli aina 1800-luvulle asti. Nykyään sitä puhuu äidinkielenään vain murto-osa irlantilaisista, ja iirin virallinen asema vahvistettiin vasta 2000-luvun alussa. Periaatteessa kaikki koululaiset opiskelevat iiriä jokusen vuoden eli kutakuinkin samalla tavalla kuin Suomessa opiskellaan ruotsia. Vaikka kieltä ei juurikaan kuule puhuttavan se näkyy kuitenkin katukuvassa, sillä kaikki liikennemerkit on sekä iiriksi että englanniksi. Opastekylteissä lukee esimerkiksi täällä päin Luimneach LIMERICK, Corcaigh CORK, Baile Àtha Cliath DUBLIN ja Gaillimh GALWAY. Liikennemerkkejä lukiessa on tullu hyvin selväksi, että iirinkieliset paikannimet on alkuperäiset ja englanninkieliset nimet on vaan englanninnettu. Limerickin vieressä olevan kreivikunnan nimi on Tiobraid Árann, mikä on englantia puhuvien korvaan kuulostanu Tipperaryltä.

Iiri on itsessään mielenkiintoinen kieli. Oon täällä siis opiskellu vähän sen alkeita, ja ei voi väittää että se olis helppoa. Iiri kun ei oo mitenkään sukua englannille tai millekään muulle kielelle mitä osaisin. Se on kelttiläinen kieli ja sukua mm. Walesissä puhuttavalle kymrille ja Skotlannin Ylämaan gaelille. Eipä tällä parin kuukauden opiskelulla mitenkään sujuvaksi puhujaksi pääse, mutta on ollu jännä huomata miten paljon iiri vaikuttaa edelleen irlantilaisten englantiin. Muutamat erikoiset lausunnat ja lauserakenteet selittyy nimenomaan iirin vaikutuksella. Lisäksi joistakin asioista käytetään nimenomaan niitten iirinkielistä nimitystä. Poliisi on gardaí, pääministeri on taoiseach ja varapääministeri on tánaiste.

Kyllähän tästä aiheesta sais kirjotettua vaikka miten paljon, mutta eiköhän tässä ala olla tärkeimmät.
Kirjottelen taas jossain vaiheessa lisää, ajatuksissa olis ainakin tehdä vielä ainakin ruoka-aiheinen postaus.

Slán!

Kuvagalleria 2

 Tässä on nyt kuvia viimesen kahen viikon ajalta, enimmäkseen Belfastin reissulta. Ekassa kuvassa on Newgrange eli kivikautinen "passage tomb". Sinne pääsi myös sisälle: ensin piti kävellä n. 10 metriä pitkä kapea käytävä, ja kummun keskivaiheilla oli kammio joka oli halkasijaltaan n. 3 metriä ja ainaki 5 metriä korkea. Rakennelmat löyty sattumalta joskus 60 vuotta sitten, ja kumpu restauroitiin kaivauksien yhteydessä.

Sisäänpääsy

Belfastissa näytti sitten tältä. Tää kuva on otettu aika läheltä meijen hostellia, ja ihan kulman takana on Queen's University.

Belfastin kaupungintalo

Belfastin kuuluisia seinämaalauksia

 Harhailtiin kaverin kanssa tälle alueelle lauantai-iltana ihan sattumalta. Maanantaina käytiin samassa paikassa bussikierroksen yhteydessä, ja kaikki irlantilaiset oli aika huolissaan kun porukkaa lähti kävelemään kauemmas ottamaan kuvia. Ilmeisesti siis vähän levotonta aluetta, vaikka ihan tavalliselta asuinalueelta tuo vaikutti.

Sunnuntaina käytiin siis Giant's Causewayllä, joka on siis kuusikulmaisista basalttipylväistä koostuva kalliomuodostelma. Näky oli kieltämättä erikoinen. Causewayn lisäksi samalla alueella on muitakin erikoisia muodostelmia, ja koko alueeseen liittyy mielenkiintoisia tarinoita.

Causewayn tarina menee suunnilleen näin: irlantilainen soturi, Fionn Mac Cumhaill tai Finn McCool, rakensi Causewayn sillaksi Skotlantiin haastaakseen skottilaisen jätin taisteluun. Jätti oli kuitenkin paljon suurempi kuin Fionn oli olettanut. Pelästynyt Fionn juoksi takaisin Irlantiin ja pyysi vaimoaan piilottamaan hänet, sillä jätti seurasi häntä. Fionnin vaimo naamio soturin vauvaksi, ja kun jätti tuli etsimään Fionnia, vaimo kertoi miehen olevan poissa mutta esitteli Fionnin "pojan". Jätti pelästyi vauvan valtavaa kokoa ja pakeni takaisin Skotlantiin hajottaen sillan mennessään. 

Basalttipylväitä

Causeway ylhäältä

Islantiin 1281 kilometriä

Titanic-museo. Rakennuksessa on neljä tällaista kärkeä, ja ne ovat kaikki samankokoisia kuin Titanicin kokka oli.

Näiden pylväiden välissä Titanic ja sen sisaruslaiva Olympic rakennettiin. 

Peace Wall

Ja sitten vielä vähän maisemia

Yritän kirjotella taas vähän ajan päästä. Aiheita olis, riittäis vaan aika ja motivaatio!

Aika rientää

Piti oikeesti kattoa ihan kalenterista että mitä kaikkea tässä kahen viikon blogitauon aikana on ehtiny tapahtua, niin pitkältä tuntuu tää tauko blogin päivittämisessä. No vastaus on ei hirvittävän paljon, sillä lukukausi saavutti puolivälin just pari viikkoa sitten mikä aiheuttaa yleensä esseitä ja mid-term kokeita (joita mulla ei sattunut olemaan). Kaksi esseetä olen saanut jo palautettua, nyt olis kolmas pikkuhiljaa tulossa, aiheena "The importance of poetry and the elevated status of poets in medieval Irish tradition". Tämän jälkeen on vielä English as a foreign language -kurssin essee, ja sitten kirjallisuuskurssien loppuesseet. Eli kaksi tehty, neljä jäljellä. Onneksi esseet ei ole mitenkään hirvittävän pitkiä, suunnilleen 1500 sanan paikkeilla, mikä rivivälillä 2 tarkottaa noin viittä sivua. Vertailun vuoksi mainittakoon että viime vuonna kirjoitin pienemmällä rivivälillä 6-10 sivun esseitä. Mutta pituudesta viis, sillä jokaista esseetä varten tarvitsee kuitenkin tehdä tiedonhankintaa ja suunnittelua mihin saa helposti tunteja uhrattua. Ja sitten on vielä se, että oikeasti kirjoittamisen aloittaminen on välillä aivan liian ylitsepääsemättömän vaikeaa. No, opiskelemaanhan tänne olen kuitenkin tullut.

Esseiden lisäksi kursseihin kuuluu monivalintakokeita kursseille luettuihin teksteihin liittyen. Critical practise -kurssin quiz oli viime viikolla, ja ensi viikolla on sitten vuorossa American literature. Sitten jossain vaiheessa lähellä lukukauden loppua tulee olemaan suullinen koe iirin kielestä (jaiks), ja lyhyt esitelmä enkunkurssilla. Lukukauden ainoa oikea koe, Irish language 1 kurssin kirjallinen osuus, sattuu olemaan joulukuun 8. päivä eli lauantaina. Sitä ennen pitäisi olla kaikki muu tehtynä, eli joulukuussa saan pitää kaksi viikkoa vapaata ennen kuin tulen takaisin Suomeen 21. päivä. Toisin sanoen lukukautta on mun kohdalla jäljellä aika tarkalleen kuukausi.

Oon sentään ehtiny tehä jotain muutakin tässä parin viikon aikana! Toissaviikonloppuna Irlannissa oli bank holiday, mikä tarkoitti sitä että maanantai oli vapaata. Vietin siis kolme päivää Belfastissa International Societyn reissulla.  Lähtö oli aikaisin lauantaiaamuna, ja ensin kävimme tutustumassa Bru na Boinnen kivikautisiin nähtävyyksiin Irlannin puolella, tarkemmin sanottuna Newgrangen hautakumpuun. Matka Pohjois-Irlantiin kesti kauan, ja perille päästiin vasta kolmen-neljän aikoihin. Ilta oli vapaata, eli suunnattiin hostellilta kohti keskustaa ja nähtävyyksiä. Kaupat sulkeutui lauantaina jo kuudelta niin kauheasti ei ehitty kaupoissa pyöriä mutta päästiin näkemään kaupunkia ja syömään hyvin.

Sunnuntaina lähettiin bussilla kohti Giant's Causewaytä, mikä oli mun pakko nähdä -kohteiden listalla aika korkealla. Kyseessä on siis erikoinen kivimuodostelma, jonka ympärille irlantilaiset sepitti melkoset kansantarut. No tuuli aika lujaa ja välillä satoi vettä, mutta ei se innokasta turistia juurikaan haitannu. Lisäksi matkalla oli taas varsin huikeita näkymiä, eikä mua vielä ainakaan kauheesti kyllästytä katella näitä Irlannin maisemia. Loppupäivästä oli taas vapaasti aikaa käydä syömässä ja illalla suunnattiin vielä vähän kaupungille, ite kävin hostellikämppisten kanssa tutustumassa paikalliseen pubikulttuuriin.

Maanantai oli Pohjois-Irlannin puolella ihan tavallinen päivä eli ei tarvinnu huolehtia siitä että paikat olis ollu suljettuina. Aamupäivä kului Belfastin Titanic-museossa, mikä on rakennettu samalle paikalle missä itse Titanic rakennettiin sata vuotta sitten. Museo oli yllättävän mielenkiintoinen koska siellä oli paljon tietoa myös Belfastin ja P-I:n teollisuuden historiasta ja laivanrakennuksesta. Ennen kotiinlähtöä ajeltiin vielä oppaan avustuksella pitkin Belfastia ja kateltiin isoimpia nähtävyyksiä. Limerickissä oltiin perillä puoli yhdeksän maissa.

Reissu oli kaikenkaikkiaan hyvä ja selvästi paremmin järjestetty kuin International Societyn eka reissu sillon lukukauden alussa. Hostelli oli aika karmea, mutta kyllähän siellä nyt kaksi yötä meni. Belfastista itsestään jäi aika hyvä fiilis, vaikka kaupungilla onkin vähän huono maine ja vasta vähän aikaa sitten siellä oli ollut jotain levottomuuksia. Rauhallisen ilmapiirin rikkoi aina välillä vahvasti panssaroitu poliisiauto, joita kyllä oli liikenteessä. Myöskin kaupungin katoliset osat protestanttisista osista erottavat Peace wallit tuntui omituisilta, etenki kun opas kertoi että muurin portteja joudutaan edelleen sulkemaan yöksi.

Tällä kertaa ei ole taaskaan kuvia, teen sitten kuville oman postauksen kunhan saan ne ladattua kamerasta koneelle. Nyt taidan pitää tauon ja mennä olohuoneeseen kattomaan Big Bang Theoryä.       
     

Kuvagalleria

Tässä on näitä lupaamiani kuvia. Ensimmäisenä siis Dublin toissaviikonlopulta.

Grafton Street

Paikallisen yliopiston (ei Trinity Collegen) tempaus keskellä kävelykatua

Trinity Collegen sisäpiha

Ja vähän saksalaisia jalkapallofaneja

Dublin ja Liffey-joki

Wellington Monument Phoenix Parkissa

Kuten kuvista varmasti näkyy, sää oli siis aivan loistava! Seuraavana muutama kuva International Tables -tapahtumasta.

Suomalaisten yritystä, pääsin itsekin kuvaan!

Itävaltalaiset etualalla

Sitten vielä sunnuntain retki, joka tuntuu tällä hetkellä jaloissa. Oli sitten pikkuisen sumuista ja paljon rankempaa kuin odotin. Toisaalta oli varmaankin ihan hyvä ettei nähnyt kovin pitkälle kun välillä kiivettiin melkoisen jyrkkää rinnettä ylös...

Ei muuta ku sinne sumun sekaan vaan!

Tästä ei ees oikein välity ton rinteen jyrkkyys

Päästiin sieltä sitten joskus poiskin, aplodit retken vetäjille jotka osasivat suunnistaa siellä sumun keskellä.

Ensi viikonloppuna on sitten reissu Belfastiin Pohjois-Irlannin puolelle. Kävi taas tuuri että pääsimme kaverini kanssa retkelle, sillä lähtijöitä olisi ollut vielä paljon enemmän. Sitä ennen olisi vain kirjoitettava yksi pieni essee...

Viikon kuulumiset

Hei taas!

Viime viikonloppu meni siis Dublinissa. Reissu oli erittäin onnistunut jo ihan pelkästään ilmojen takia: aurinko paistoi eikä vettäkään tullut kuin yhden hassun kuuron verran. Saavuimme perille hieman ennen puoltapäivää perjantaina, ja sen jälkeen kun olimme vieneet tavarat hostellille ja syöneet lounasta lähdimme ihmettelemään Trinity Collegea. Se on Irlannin maineikkain yliopisto ja sijaitsee aivan kaupungin keskustassa. Päämääränä oli päästä katsomaan Book of Kellsiä, erittäin vanhaa latinankielistä kirjaa jota pidetään yliopiston kirjastossa näytillä. Irish language 1 kurssin opettaja on intoillut kirjasta niin paljon että pakkohan sitä oli mennä katsomaan. Kirjastoon oli 9 euron sisäänpääsumaksu, mutta 10 eurolla sai myös opastetun kierroksen kampuksen tärkeimmillä alueilla. Kampusalue oli todella näyttävä, ja oli jotenkin erikoista ajatella, että jotkut pääsevät oikeasti opiskelemaan sellaisessa miljöössä. Eli oli hieman eri kaliiberia kuin Jyväskylän yliopiston kampus. Kirjastossa pääsi ihastelemaan myös vanhanaikaista kirjastosalia, sellaista korkeaa ja pitkää jossa täytyy nousta tikapuille että ylettyy ylimpiin kirjoihin. Siellä ei valitettavasti saanut ottaa kuvia ollenkaan.

Loppupäivä kuluikin kauppoja kierrellessä. Dublinissa on erittäin hyvät mahdollisuudet käydä ostoksilla, sillä kauppoja riittää. Suurin osa kaupoista sulkeutui kuitenkin jo seitsemältä, mikä tuntui todella aikaiselta. Suuntasimme sitten seitsemän jälkeen takaisin hostellille, josta lähdimme syömään Temple Barin alueelle. Kaupungissa oli perjantai-iltana Irlanti-Saksa jalkapallo-ottelu, minkä takia saksalaisia oli ihan hervottoman paljon liikenteessä. Pubit ja ravintolat olivat aivan täynnä, ja aika monessa pubissa katsottiin sitä matsia. Ruoka oli hyvää eikä pahan hintaista.

Lauantaiaamuna suuntasimme heti kymmeneltä kohti Irlannin kansallismuseota. Siellä esiteltiin Irlannin historiaa suunnilleen keskiajalle asti, mutta tietenkin siellä piti olla myös pieni osasto muinaiselle Egyptille sekä Roomalle ja Maltalle. Kaikennäköisiä muinaismuistoja tutkiessä vierähti mukavasti puolisentoista tuntia, vaikka museo ei ollutkaan erityisen suuri. Pääsymaksua ei ollut, ja Dublinissa olisi ollut paljon muitakin ilmaisia museoita ja näyttelyitä.

Seuraavaksi lähdimme vähän kauemmaksi keskustasta ja tutustuimme Phoenix Parkiin, joka on aivan valtavan kokoinen puisto. Puisto juhlii tänä vuonna 350-vuotisjuhlapäiväänsä. Sieltä löytyy mm. urheilukenttiä, eläintarha ja Yhdysvaltain suurlähettilään asunto. Päivän kävelykiintiö tuli kyllä täyteen siellä vaellellessa, mutta sää oli taas aivan ihana. Sitten olikin jo aika suunnata takaisin Limerickiin.

Tässä vaiheessa voisin kehua, että paikalliset bussikuskit ovat todella mukavia! Väsyneenä päivän kävelystä kävin kysymässä kuskilta, että voisiko hän kenties jättää meidät eräälle ei-reitin pysäkeihin kuuluvalle pysäkille joka on lähempänä Brookfieldiä. Kuski sanoi vaan "No problem" ja päästi meidät pois siinä missä pyysin! Suomalaisilta bussikuskeilta on yleensä ihan turha pyytää tällaisia palveluksia, olen kuullut joskus Lappeenranta-Jyväskylä välin bussissa jonkun pyytäneen vastaavaa ja vastaus oli "Ei voi, siinä ei oo pikavuoropysäkkiä". Myöskin Limerickin julkisessa liikenteessä on ollut todella mukavia kuskeja. Jos sitten vielä niitä busseja kulkisi 15 minuutin välein kuten aikataulussa luvataan...

Tällä viikolla yliopistolla on vietetty kansainvalistä viikkoa, johon liittyen on ollut kaikenlaisia tapahtumia joka päivä. Torstaina osallistuin International Tables -nimiseen tapahtumaan, jossa vaihtarit pääsivät esittelemään kotimaitaan. Järjestimme siis kavereitteni kanssa Suomi-pöydän. Tapahtuman osallistujamäärä jäi valitettavan pieneksi, sillä meidän lisäksi paikalla oli korealaisten, espanjalaisten, itävaltalaisten ja ranskalaisten pöydät. Meillä oli esittelyssä Nokiaa, Angry Birdsiä, suomalaisten erikoisia tapahtumia, Marimekkoa, salmiakkia ja maisemia. Kaikki muut maat tekivät ruokaa, minkä takia meidän pöydässä ei käynyt mitenkään hirveän paljon yleisöä. Hieman jäi harmittamaan, että siinä kävi niin, sillä pari viikkoa aiemmin oli erikseen International Food Fair joten ei tullut mieleenkään että olisi pitänyt ruveta kokkaamaan. Oli se silti ihan hauska tapahtuma.

Huomenna lähden Outdoor Pursuits Clubin kävelyretkelle Comeragh Mountainsille. Maisemien puolesta lupaa olla taas hieno reissu, eli kuvia on luvassa sieltä ja Dublinista joskus myöhemmin. Lukukausi on nyt puolivälissä, eli esseiden palautuspäivät lähestyvät vääjäämättä. Pari seuraavaa viikkoa tulee olemaan kiireisempää kuin aiemmin, mutta yritän siitä huolimatta päivittää myös tätä blogia aina välillä! 

Reissua pukkaa

Viime viikonloppuna sain vieraita Suomesta: äiti, isä ja pikkuveli tulivat pariksi päiväksi Irlantiin. Oli kiva nähdä, vaikka lähdinkin Suomesta vasta reilu kuukausi sitten. Vierailla oli auto vuokrattuna, joten tuli sitten kierreltyä tätä Limerickin ympäristöä aika reippaasti.

Koska vieraat saapuivat vasta lauantai-iltana, oli saatava melkein koko päivä kulumaan. Odottelemisen sijasta lähdin käymään yhden kaverin kanssa lähellä sijaitsevassa Bunrattyn linnassa. Hyppäsimme bussiin Limerickin bussiasemalta ja löysimme perille erittäin helposti. On tosi hurjaa ajatella, että osaan kulkea bussilla vieraassa maassa! Linna oli sokkeloinen ja ilma oli aivan loistava, eli kaiken kaikkiaan hyvä reissu.



Illemmalla tapasin sitten vieraat keskustassa. Menimme samantien syömään Texas Stakeoutiin ja teimme pienen kävelylenkin kaupungilla. Sain leikkiä matkaopasta, vaikka monet paikalliset nähtävyydet onkin vielä itseltäkin näkemättä.

Sunnuntaina lähdimme ajelemaan etelämmän kohti Tipperarya. Aamulla oli melkoinen sumu, joka haittasi maisemien katselua huomattavasti. Kävimme katsastamassa kaksi nähtävyyttä, Rock of Cashelin luostarirauniot ja Cahirin linnan. Pidän kyllä kovasti kaikista historiallisista nähtävyyksistä, mutta noita linnoja on nyt tullut kyllä nähtyä jo tarpeeksi. Tässä vaiheessa kello oli vasta yksi, joten äiti ehdotti että lähtisimme ajamaan Ring of Kerryn maisemareitin. Siinä menikin sitten koko loppupäivä, mutta kyllä kannatti lähteä! Maisemat olivat upeita, ja pääsin näkemään myös Killarneyn kaupungin jossa pysähdyimme syömään. Yhteensä sunnuntaina tuli ajokilometrejä lähes 500!

Tältä Rock of Cashel olisi näyttänyt vähemmän sumuisena päivänä

Cahir

Maanantaina suuntasimme Limerickistä pohjoiseen. Ensimmäinen kohde oli eräs tämän alueen must-see paikkoja eli Cliffs of Moher. Vettä sateli etenkin heti aamusta, mutta perille päästyämme ei juurikaan enää satanut. Tuuli oli kuitenkin todella kova ja lämpimästä vaatetuksesta oli hyötyä. Yllättävää kyllä, tällaiseenkin paikkaan oli pääsymaksu! Jyrkänteiden ihailemisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Galwaytä. Matkan varrella oli Burren-niminen alue, jonka maisemat olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Alueen kukkulat olivat paljasta kalliota! Siellä oli kieltämättä aika karua mutta samalla kaunista. Galwayssä ehdimme käydä kahvilla ennen kuin lähdimme takaisin Limerickiin, sillä vieraiden piti lähteä jo takaisin Dubliniin aikaisin tiistaiaamuna lähteneen lennon vuoksi.

Cliffs of Moher

Huomenna perjantaina olen lähdössä parin kaverin kanssa Dubliniin, koska perjantai on vapaata yliopiston avoimien ovien päivien vuoksi. Kamera on valmiina ottamaan lisää kuvia, joita on ehtinyt kertyä jo varmaan yli 400!


Ps. Tämän tekstin kuvia en ole ottanut itse, ne löytyivät Googlen kuvahaulla. Omien kuvien lataaminen Bloggeriin on niin hidasta, että en nyt sitä tehdä.    

Asuminen Limerickissä

Ajattelin nyt tällä kertaa kirjoittaa näistä Limerickin asumisjärjestelyistä. Periaatteessa opiskelijalla on asunnon järjestämiseen kolme vaihtoehtoa: yliopiston asuntola, yksityinen opiskelija-asuntola tai asunnon vuokraaminen yksityiseltä. Päädyin valitsemaan yksityisen opiskelija-asuntolan, Brookfield Hallin. Päätökseen vaikutti eniten se, että aiemmin täällä vaihdossa olleet suosittelivat Brookfieldiä ja yliopiston asuntolat ovat kalliimpia. Koasin opiskelija-asuntojen vuokratasoon verratessa syyslukukauden vuokra tuntui kyllä täälläkin aika kalliilta, etenkin kun koko syksyn vuokra piti maksaa kerralla. Toisaalta on mukava ettei vuokran maksamisesta tarvitse huolehtia enää täällä ollessa.

Brookfield sijaitsee 2,5 kilometrin päässä yliopistolta, ja keskustaan on matkaa noin 4 kilometriä. Yliopistolle pääsee Brookfieldin omalla bussilla, joka kulkee arkipäivisin yliopiston ja asuntolan väliä. Bussin aikataulu on melko hämärä (kulkeeko vai ei?), mutta kyllä silläkin on aika monta kertaa päässyt yliopistolle. Lähin ruokakauppa on Lidlin-oloinen Aldi 1,5 kilometrin päässä. Parinsadan metrin päästä löytyy mm. kiinalainen, Subway ja paikallinen baari. Keskustaan pääsee kahdella eri bussilla, joista toinen lähtee kilometrin päästä ja toinen ihan Brookfieldin vierestä (se kulkee tosin vain kerran tunnissa).

Minä asun tuossa oikeanpuoleisessa talossa

 Täällä taitaa olla tapana laittaa vaihtarit asumaan muiden vaihtareiden kanssa, mutta samasta maasta tulevia ihmisiä ei yleensä laiteta samaan asuntoon. Asunnot on 2-3 hengen soluja, itse asun kolmen hengen asunnossa hollantilaisen ja ruotsalaisen tytön kanssa. Jokaisessa huoneessa on kuitenkin oma kylppäri, mikä on kyllä tosi hyvä juttu! Brookfieldissä taitaa myös olla tapana majoittaa tytöt ja pojat eri asuntoihin, niin kuin Suomessa, mutta muissa asuntoloissa on myös sekakämppiä. 

Johan alkaa tuntua kotoisammalta!

Huoneissa on kieltämättä varsin askeettinen sisustus: sänky, yöpöytä, ilmoitustaulu, tuoli ja yhden kokonaisuuden muodostava vaatekaappi/työpöytä/kirjahyllykombinaatti. Itse ostin yliopistolta julisteita, jotka ripustin teipillä huoneen paljaille seinille. Ja jotenkin kotoista tunnelmaa lisää joka paikkaan kasaantuva tavara... Yhteiset tilat koostuvat keittiöstä/olohuoneesta. Keittiöstä löytyy sekalainen kokoelma ruoanlaittovälineitä, joilla kokkaaminen onnistuu kyllä jos osaa olla hieman luova. Jenkkikaappi, liesi, leivänpaahdin ja mikro kuuluvat myös keittiön varustukseen. Olohuoneesta löytyy myös telkkari, josta näkyy aika monta paikallista/brittiläistä kanavaa. Olin ihan onneissani kun sain kerrankin katsoa Doctor Whon uusia jaksoja suoraan telkkarista!

Keittiö

Täytyy kyllä myöntää, että aika monet asiat on asunnossakin eri tavalla kuin Suomessa. Keskuslämmityksestä täällä ei kai ole kuultukaan, vaan lämmitys hoituu sähkökäyttöisillä pattereilla joita löytyy joka paikasta. Pattereiden käyttöä joutuu itse säätelemään. Periaatteessa pattereita kehotetaan käyttämään öisin koska yösähkö on halvempaa, mutta ainakin minun huoneessani patterin ajastin ei toimi. Myös vesi lämpenee sähkökäyttöisellä boilerilla, joka olisi syytä muistaa laittaa päälle hyvissä ajoin ennen kuin aikoo mennä suihkuun. Ajastintakin voi käyttää, jos tietää monelta aikoo peseytyä. 

Olohuone

Suurin ongelma asunnossa on kosteus. Ilmanvaihto ei toimi niin hyvin kuin voisi toivoa, ja kun asunnossa ei ole mitenkään erityisen lämmin niin pyykit ja pyyhkeet eivät tahdo kuivua oikein millään. Aamuisin ikkunaan on yleensä kerääntynyt melkoinen määrä kosteutta. Varmaankin juuri kosteuden takia huoneeni ulkoseinään on kerääntynyt varsin epäilyttävän näköistä kasvustoa… En halua oikeastaan edes ajatella mitä nuo vihertävät laikut ovat.

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin ollut tyytyväinen valintaani. Yksityiseltä vuokraaminen olisi ollut varmasti paljon vaikeampaa, ja on mukava että ei tarvitse huolehtia enää mistään käytännön asioista. Yliopiston asuntoloista olen kuullut, että niissä soluasunnot ovat huomattavasti suurempia: eräs tyttö kertoi asuvansa seitsemän muun kanssa, eikä kahdeksan hengen asunnossa ollut kuitenkaan kuin kaksi kylppäriä. Sen kuullessani osasin kyllä arvostaa omaa vessaani. :)          

Siinäpä nuo tärkeimmät varmaan tästä asumisesta. Flunssa alkaa muuten olla kohta parantunut, jäljellä on enää kauhea yskä.    

Flunssan kourissa

Niin, onnistuin saamaan mukavan flunssan tällä viikolla, mikä ei suinkaan ole yllättävää ottaen huomioon että yliopistolla tuntuu raivoavan oikea flunssaepidemia ja että molemmat kämppikseni olivat flunssassa ennen minua. Tällä hetkellä tauti alkaa jo helpottaa, vaikka kurkku onkin vielä kipeä ja yskimme hollantilaisen kämppikseni kanssa kilpaa. Flunssaa parannellessa on sentään ollut aikaa tutustua paikallisten tv-kanavien tarjontaan ja lukea Edgar Allan Poen novelleja yhtä kurssia varten.

Viime viikonloppu kului mukavissa merkeissä ihan täällä Limerickissä. Lauantaina kävin kiertelemässä kaupungilla ihan huvin vuoksi, ja illalla suuntasimme muutaman kaverin kanssa elokuviin. Odeon-nimiseen elokuvateatteriin on täältä Brookfieldistä n. kolme kilsaa, mutta suomalaisella kävelyvauhdilla siihen ei mene kuin reilu puoli tuntia. Elokuvissa käyminen on täällä huomattavasti halvempaa kuin Suomessa: kalleimpina aikoina eli viikonloppuisin ja iltaisin aikuisen lippu tavalliseen leffaan maksaa 8,95, mutta halvemmallakin pääsee. Keskiviikkoisin kaikki liput maksavat 5 euroa, ja muulloinkin opiskelijalippu on vain 6,5 euroa. Tähän mennessä olen käynyt katsomassa kaksi elokuvaa ja varmasti tulee käytyä vielä monta kertaa. Ainakin Peter Jacksonin Hobitin käyn varmasti katsomassa! Teatterissa oli muuten melko hiljaista.

Eipähän tarvinnu kuunnella rapistelua ja köhimistä :)

Sunnuntaina oli sitten aika tutustua Limerickin kulttuurilliseen ja historialliseen puoleen, joten suuntana oli jälleen keskusta. Ensimmäisenä vuorossa oli King John's Castle, Limerickin kuuluisin maamerkki.

Kuva Wikipediasta

Linna sijaitsee King's Islandilla, jolle viikingit perustivat Limerickin ensimmäiset asumukset 900-luvulla. Itse linna on alunperin rakennettu vuoden 1200 tienoilla, ja se on ollut monien piiritysten kohteena vuosien saatossa. Ensi talvena linnassa tehdään kattava remontti, minkä takia se sulkeutuu lokakuun alussa. Oli siis erittäin hyvä aika käydä tutustumassa linnaan! Pidän kovasti historiasta ja tällaisissa paikoissa on aina jännittävää ajatella kaikkea, mitä siellä on ehtinyt tapahtua. Linnaan tullessa ensimmäisenä vierailijaa tervehtii (melko kauhean näköinen) Visitor Centre, josta löytyy kattava näyttely linnan historiasta. Näyttelyn kierrettyä pääsi siirtymään ulos ihailemaan itse linnaa. Kapeita portaikkoja, torneja, linnanpiha ja hienot näkymät Shannon-joelle ja moderniin liikekeskustaan. Se oli kyllä ihan mahtava paikka!

Jee!

 

 

 

Lounaan jälkeen vuorossa oli Hunt Museum. En oikein tiedä, miten tuota museota kuvailisi, sillä sieltä löytyy vähän kaikenlaista maalauksista esihistoriallisiin keihäänkärkiin ja valokuvista kusifikseihin. Näyttelyesineitä yhdistää se, että ne ovat eräiden John ja Gertrude Huntin vuosien varrella omaan kotiinsa keräämiä. Sitä esineiden määrää hämmästellessä tuli mieleen, että pariskunnalla täytyi olla valtava talo. Museo ei ole hirvittävän suuri, joten sen kiertämiseen meni suunnilleen tunti tai puolitoista.

Hevoset museon edessä

Tältä viikolta ei sitten olekaan paljon kertomista, sillä alkuviikot on yleensä aika hiljaisia tapahtumien suhteen ja keskiviikkona iski sitten flunssa. Voin kuitenkin kertoa mitä kaikkea jätin väliin yrittäessäni parantua.

Limerickin yliopisto täyttää tänä syksynä 40 vuotta ja tällä viikolla alkoivat juhlallisuudet. Torstaina oli avajaiskonsertti, johon minulla oli (ilmainen) lippukin joka jäi sitten käyttämättä. Yliopisto oli hommannut paikalle ihan oikean bändinkin, josta en kylläkään ollut edes kuullut aiemmin. Perjantaina raahautuessani tunnille päärakennuksen  edustalla olevalla aukiolla soitti (ilmeisesti) yliopiston opiskeljoista koostuva bändi ja aukiolle oli ilmestynyt myös kaikenlaisia ruokakojuja. Iltapäivällä oli myös International Societyn järjestämä International Food Fair, jonne vapaaehtoiset valmisti ruokia kotimaistaan. Luulen kuitenkin, että kukaan yliopiston suomalaisvaihtareista ei ollut mukana kokkaamassa.

Viikonloppuna olisi ollut kaksi retkeä joille yritin ilmoittautua alkuviikosta, mutta en mahtunut mukaan kummallekaan. Täällä täytyy toimia todella nopeasti, jos haluaa osallistua International Societyn tai Outdoor Pursuits Clubin reissuille, sillä näköjään paikat täyttyvät todella nopeasti. Lauantain reissu oli täynnä 20 minuutin kuluttua ilmoittautumisen alkamisesta. Täytyy sitten vain tehdä omia reissuja jos näille järjestetyille ei mahdu. Toisaalta oli ihan hyvä että en ollut lähdössä mihinkään viikonloppuna, sillä eilinen puolen tunnin reissu lähimmälle huoltoasemalle osoittautui ihan tarpeeksi raskaaksi.

Minä käyn nyt keittämässä kupin teetä ja jatkan lepäilyä, lisää tarinointia on luvassa varmaankin jo ensi viikolla!

Ps. Hanna, hyvää matkaa Australiaan, ole reipas ja pidä hauskaa!

Palloilua yliopistolla ja vähän muuallakin

Aukio päärakennuksen (oikealla) edessä

 Viime viikolla oli jännät paikat, kun piti ensimmäistä kertaa suunnistaa yliopistolla oikeasti luennoille. Viime viikko ei tosin ollut kovin kiireinen luentojen suhteen, sillä paikallisilla kursseilla tunteja on kahdenlaisia, isoja ryhmäluentoja sekä pienryhmätapaamisia eli tutoriaaleja, joista tutoriaalit alkavat yleisesti ottaen vasta viikolla 3 eli ensi viikolla.

Yliopiston kirjasto

 Aion suorittaa täällä yhteensä neljä kurssia, joista ensimmäinen alkoikin heti maanantaiaamuna klo 9. Kyseessä on kurssi nimeltään The New World: American Literature to 1890 eli ensivaikutelman perusteella ihan perinteinen kirjallisuuskurssi. Luettavaa oli melkoinen lista, mutta onneksi kokeen sijasta tarvitsee vain kirjoittaa kaksi esseetä ja tehdä monivalintakysymyksistä koostuva testi niistä teksteitä jotka kurssille pitää lukea.

Tiistaina alkoi Irish Language 1, jonka odotin olevan ihan pelkästään kielikurssi jolla oppisi iirin kielen alkeet. No, kyllähän siellä niitäkin oppii, mutta kurssin viidestä viikkotunnista kaksi keskittyy iirinkieliseen kirjallisuuteen ja sen kehitykseen. Se oli kieltämättä melkoinen yllätys, mutta ainakin kaksi ensimmäistä luentoa vaikuttuvat mielenkiintoisilta. Esseetä pääsee tälläkin kurssilla kirjoittamaan, mutta kyllä tästä koekin pidetään sitten joskus joulukuussa.

Kolmantena alkoi Critical Practise 1: Academic Reading and Writing. Tämänkin kurssin sisältö oli pieni yllätys, sillä kirjallisuus on paljon suuremmassa roolissa kuin kurssin nimi antaa ymmärtää. Ajattelin kurssin keskittyvän enemmän akateemisten tekstien lukemiseen ja kirjoittamiseen, mutta se vaikuttaa enemmän enkun perusopintojen Academic Writing ja Introduction to Literary Studies kurssien yhdistelmältä. Eipä tuo nyt paljoa haittaa, mutta yleisesti ottaen opiskelen täällä paljon enemmän kirjallisuutta kuin kuvittelin. Arvionti on samanlainen kuin American Literature kurssilla, koska opettajakin on sama.

Ja sitten minulla on vielä English as a Foreign Language, joka on aika pitkälti ihan tavallinen enkun kurssi. Odotan innolla viikkoa viisi, sillä saamme siitä lähtien aina maanantaisin nauttia paikallisten opeopiskelijoiden tunneista. :) Mielenkiintoista nähdä millaisia tunteja meillä tulee olemaan ja millaisia nämä opiskelijat sitten ovat, ja parasta on, että voin saada vihjeitä omaa ensi vuoden harjoittelua varten.

Paljon kaikenlaista täällä tuntuu tapahtuvan joka viikko. Keskiviikkona oli yliopiston kerhojen värväystilaisuus, jossa kerhoihin sai tutustua ja liittyä, siis jos siltä ihmisvilinältä pystyi. Liityin jo aikaisemmin International Societyyn, joka on yliopiston suurin kerho juuri vaihtarijäsenten takia. Lisäksi liityin myös Outdoor Pursuits Clubiin, joka järjestää retkiä mm. kävelyn, vuorikiipeilyn ja suunnistamisen merkeissä. Kahden viikon päästä olisi ensimmäinen tämän kerhon retki jolle aion osallistua.

Tältä siellä näytti

 
Viikonloppuna osallistuin International Societyn järjestämälle retkellä Dubliniin ja Glendaloughiin. Dublinissa kävimme ensimmäisen Croke Parkin stadionilla, jossa on pelattu perinteisiä irlantilaisia pallopelejä jo yli sata vuotta. Pelejä emme nähneet, mutta kiersimme stadionia ja tutustuimme sen historiaan sekä hieman myös siellä pelattaviin peleihin, gaelic footballiin ja hurlingiin. Paikallinen jalkapallo muistuttaa enemmän rugbyä kuin eurooppalaista jalkapalloa, kun taas hurlingia pelataan käyrien mailojen ja pesäpallon kokoisen pallon kanssa. Molemmissa tavoitteena on tehdä maaleja tai saada pallo lentämään maalin yli tankojen välistä, mistä saa myös pisteitä.

Seuraavana vuorossa oli aikuisten Disneyland eli Guinness Storehouse, jossa esiteltiin Guinnessin historiaa ja valmistusta. Siellä sain myös maistaa tätä maailmankuulua juomaa. Oli muuten ihan kamalan makuista! 

Yöksi suuntasimme hostelliin Glendaloughiin, joka on varmaankin yksi Irlannin kauneimmista paikoista. Siellä on kaksi pientä järveä laaksossa melko suurten kukkuloiden välissä. Lisäksi siellä on n. 900-luvulla perustettu luostari, jonka rauniot ovat ilmeisesti suosittu turistikohde. Harmi vain että aamupäivän satoi vettä, emmekä saaneet lähteä omatoimisesti tutustumaan alueen luontopolkuihin, joita olisi varmasti ollut mukava kävellä. Näimme sentään kaksi peuraa erään polun varrella!

Tässä kaikki tällä kertaa! Vielä olis paljon kertomista mutta pitää jättää jotain seuraavallekin kerralle! ;)