Flunssan kourissa

Niin, onnistuin saamaan mukavan flunssan tällä viikolla, mikä ei suinkaan ole yllättävää ottaen huomioon että yliopistolla tuntuu raivoavan oikea flunssaepidemia ja että molemmat kämppikseni olivat flunssassa ennen minua. Tällä hetkellä tauti alkaa jo helpottaa, vaikka kurkku onkin vielä kipeä ja yskimme hollantilaisen kämppikseni kanssa kilpaa. Flunssaa parannellessa on sentään ollut aikaa tutustua paikallisten tv-kanavien tarjontaan ja lukea Edgar Allan Poen novelleja yhtä kurssia varten.

Viime viikonloppu kului mukavissa merkeissä ihan täällä Limerickissä. Lauantaina kävin kiertelemässä kaupungilla ihan huvin vuoksi, ja illalla suuntasimme muutaman kaverin kanssa elokuviin. Odeon-nimiseen elokuvateatteriin on täältä Brookfieldistä n. kolme kilsaa, mutta suomalaisella kävelyvauhdilla siihen ei mene kuin reilu puoli tuntia. Elokuvissa käyminen on täällä huomattavasti halvempaa kuin Suomessa: kalleimpina aikoina eli viikonloppuisin ja iltaisin aikuisen lippu tavalliseen leffaan maksaa 8,95, mutta halvemmallakin pääsee. Keskiviikkoisin kaikki liput maksavat 5 euroa, ja muulloinkin opiskelijalippu on vain 6,5 euroa. Tähän mennessä olen käynyt katsomassa kaksi elokuvaa ja varmasti tulee käytyä vielä monta kertaa. Ainakin Peter Jacksonin Hobitin käyn varmasti katsomassa! Teatterissa oli muuten melko hiljaista.

Eipähän tarvinnu kuunnella rapistelua ja köhimistä :)

Sunnuntaina oli sitten aika tutustua Limerickin kulttuurilliseen ja historialliseen puoleen, joten suuntana oli jälleen keskusta. Ensimmäisenä vuorossa oli King John's Castle, Limerickin kuuluisin maamerkki.

Kuva Wikipediasta

Linna sijaitsee King's Islandilla, jolle viikingit perustivat Limerickin ensimmäiset asumukset 900-luvulla. Itse linna on alunperin rakennettu vuoden 1200 tienoilla, ja se on ollut monien piiritysten kohteena vuosien saatossa. Ensi talvena linnassa tehdään kattava remontti, minkä takia se sulkeutuu lokakuun alussa. Oli siis erittäin hyvä aika käydä tutustumassa linnaan! Pidän kovasti historiasta ja tällaisissa paikoissa on aina jännittävää ajatella kaikkea, mitä siellä on ehtinyt tapahtua. Linnaan tullessa ensimmäisenä vierailijaa tervehtii (melko kauhean näköinen) Visitor Centre, josta löytyy kattava näyttely linnan historiasta. Näyttelyn kierrettyä pääsi siirtymään ulos ihailemaan itse linnaa. Kapeita portaikkoja, torneja, linnanpiha ja hienot näkymät Shannon-joelle ja moderniin liikekeskustaan. Se oli kyllä ihan mahtava paikka!

Jee!

 

 

 

Lounaan jälkeen vuorossa oli Hunt Museum. En oikein tiedä, miten tuota museota kuvailisi, sillä sieltä löytyy vähän kaikenlaista maalauksista esihistoriallisiin keihäänkärkiin ja valokuvista kusifikseihin. Näyttelyesineitä yhdistää se, että ne ovat eräiden John ja Gertrude Huntin vuosien varrella omaan kotiinsa keräämiä. Sitä esineiden määrää hämmästellessä tuli mieleen, että pariskunnalla täytyi olla valtava talo. Museo ei ole hirvittävän suuri, joten sen kiertämiseen meni suunnilleen tunti tai puolitoista.

Hevoset museon edessä

Tältä viikolta ei sitten olekaan paljon kertomista, sillä alkuviikot on yleensä aika hiljaisia tapahtumien suhteen ja keskiviikkona iski sitten flunssa. Voin kuitenkin kertoa mitä kaikkea jätin väliin yrittäessäni parantua.

Limerickin yliopisto täyttää tänä syksynä 40 vuotta ja tällä viikolla alkoivat juhlallisuudet. Torstaina oli avajaiskonsertti, johon minulla oli (ilmainen) lippukin joka jäi sitten käyttämättä. Yliopisto oli hommannut paikalle ihan oikean bändinkin, josta en kylläkään ollut edes kuullut aiemmin. Perjantaina raahautuessani tunnille päärakennuksen  edustalla olevalla aukiolla soitti (ilmeisesti) yliopiston opiskeljoista koostuva bändi ja aukiolle oli ilmestynyt myös kaikenlaisia ruokakojuja. Iltapäivällä oli myös International Societyn järjestämä International Food Fair, jonne vapaaehtoiset valmisti ruokia kotimaistaan. Luulen kuitenkin, että kukaan yliopiston suomalaisvaihtareista ei ollut mukana kokkaamassa.

Viikonloppuna olisi ollut kaksi retkeä joille yritin ilmoittautua alkuviikosta, mutta en mahtunut mukaan kummallekaan. Täällä täytyy toimia todella nopeasti, jos haluaa osallistua International Societyn tai Outdoor Pursuits Clubin reissuille, sillä näköjään paikat täyttyvät todella nopeasti. Lauantain reissu oli täynnä 20 minuutin kuluttua ilmoittautumisen alkamisesta. Täytyy sitten vain tehdä omia reissuja jos näille järjestetyille ei mahdu. Toisaalta oli ihan hyvä että en ollut lähdössä mihinkään viikonloppuna, sillä eilinen puolen tunnin reissu lähimmälle huoltoasemalle osoittautui ihan tarpeeksi raskaaksi.

Minä käyn nyt keittämässä kupin teetä ja jatkan lepäilyä, lisää tarinointia on luvassa varmaankin jo ensi viikolla!

Ps. Hanna, hyvää matkaa Australiaan, ole reipas ja pidä hauskaa!