Flunssan kourissa

Niin, onnistuin saamaan mukavan flunssan tällä viikolla, mikä ei suinkaan ole yllättävää ottaen huomioon että yliopistolla tuntuu raivoavan oikea flunssaepidemia ja että molemmat kämppikseni olivat flunssassa ennen minua. Tällä hetkellä tauti alkaa jo helpottaa, vaikka kurkku onkin vielä kipeä ja yskimme hollantilaisen kämppikseni kanssa kilpaa. Flunssaa parannellessa on sentään ollut aikaa tutustua paikallisten tv-kanavien tarjontaan ja lukea Edgar Allan Poen novelleja yhtä kurssia varten.

Viime viikonloppu kului mukavissa merkeissä ihan täällä Limerickissä. Lauantaina kävin kiertelemässä kaupungilla ihan huvin vuoksi, ja illalla suuntasimme muutaman kaverin kanssa elokuviin. Odeon-nimiseen elokuvateatteriin on täältä Brookfieldistä n. kolme kilsaa, mutta suomalaisella kävelyvauhdilla siihen ei mene kuin reilu puoli tuntia. Elokuvissa käyminen on täällä huomattavasti halvempaa kuin Suomessa: kalleimpina aikoina eli viikonloppuisin ja iltaisin aikuisen lippu tavalliseen leffaan maksaa 8,95, mutta halvemmallakin pääsee. Keskiviikkoisin kaikki liput maksavat 5 euroa, ja muulloinkin opiskelijalippu on vain 6,5 euroa. Tähän mennessä olen käynyt katsomassa kaksi elokuvaa ja varmasti tulee käytyä vielä monta kertaa. Ainakin Peter Jacksonin Hobitin käyn varmasti katsomassa! Teatterissa oli muuten melko hiljaista.

Eipähän tarvinnu kuunnella rapistelua ja köhimistä :)

Sunnuntaina oli sitten aika tutustua Limerickin kulttuurilliseen ja historialliseen puoleen, joten suuntana oli jälleen keskusta. Ensimmäisenä vuorossa oli King John's Castle, Limerickin kuuluisin maamerkki.

Kuva Wikipediasta

Linna sijaitsee King's Islandilla, jolle viikingit perustivat Limerickin ensimmäiset asumukset 900-luvulla. Itse linna on alunperin rakennettu vuoden 1200 tienoilla, ja se on ollut monien piiritysten kohteena vuosien saatossa. Ensi talvena linnassa tehdään kattava remontti, minkä takia se sulkeutuu lokakuun alussa. Oli siis erittäin hyvä aika käydä tutustumassa linnaan! Pidän kovasti historiasta ja tällaisissa paikoissa on aina jännittävää ajatella kaikkea, mitä siellä on ehtinyt tapahtua. Linnaan tullessa ensimmäisenä vierailijaa tervehtii (melko kauhean näköinen) Visitor Centre, josta löytyy kattava näyttely linnan historiasta. Näyttelyn kierrettyä pääsi siirtymään ulos ihailemaan itse linnaa. Kapeita portaikkoja, torneja, linnanpiha ja hienot näkymät Shannon-joelle ja moderniin liikekeskustaan. Se oli kyllä ihan mahtava paikka!

Jee!

 

 

 

Lounaan jälkeen vuorossa oli Hunt Museum. En oikein tiedä, miten tuota museota kuvailisi, sillä sieltä löytyy vähän kaikenlaista maalauksista esihistoriallisiin keihäänkärkiin ja valokuvista kusifikseihin. Näyttelyesineitä yhdistää se, että ne ovat eräiden John ja Gertrude Huntin vuosien varrella omaan kotiinsa keräämiä. Sitä esineiden määrää hämmästellessä tuli mieleen, että pariskunnalla täytyi olla valtava talo. Museo ei ole hirvittävän suuri, joten sen kiertämiseen meni suunnilleen tunti tai puolitoista.

Hevoset museon edessä

Tältä viikolta ei sitten olekaan paljon kertomista, sillä alkuviikot on yleensä aika hiljaisia tapahtumien suhteen ja keskiviikkona iski sitten flunssa. Voin kuitenkin kertoa mitä kaikkea jätin väliin yrittäessäni parantua.

Limerickin yliopisto täyttää tänä syksynä 40 vuotta ja tällä viikolla alkoivat juhlallisuudet. Torstaina oli avajaiskonsertti, johon minulla oli (ilmainen) lippukin joka jäi sitten käyttämättä. Yliopisto oli hommannut paikalle ihan oikean bändinkin, josta en kylläkään ollut edes kuullut aiemmin. Perjantaina raahautuessani tunnille päärakennuksen  edustalla olevalla aukiolla soitti (ilmeisesti) yliopiston opiskeljoista koostuva bändi ja aukiolle oli ilmestynyt myös kaikenlaisia ruokakojuja. Iltapäivällä oli myös International Societyn järjestämä International Food Fair, jonne vapaaehtoiset valmisti ruokia kotimaistaan. Luulen kuitenkin, että kukaan yliopiston suomalaisvaihtareista ei ollut mukana kokkaamassa.

Viikonloppuna olisi ollut kaksi retkeä joille yritin ilmoittautua alkuviikosta, mutta en mahtunut mukaan kummallekaan. Täällä täytyy toimia todella nopeasti, jos haluaa osallistua International Societyn tai Outdoor Pursuits Clubin reissuille, sillä näköjään paikat täyttyvät todella nopeasti. Lauantain reissu oli täynnä 20 minuutin kuluttua ilmoittautumisen alkamisesta. Täytyy sitten vain tehdä omia reissuja jos näille järjestetyille ei mahdu. Toisaalta oli ihan hyvä että en ollut lähdössä mihinkään viikonloppuna, sillä eilinen puolen tunnin reissu lähimmälle huoltoasemalle osoittautui ihan tarpeeksi raskaaksi.

Minä käyn nyt keittämässä kupin teetä ja jatkan lepäilyä, lisää tarinointia on luvassa varmaankin jo ensi viikolla!

Ps. Hanna, hyvää matkaa Australiaan, ole reipas ja pidä hauskaa!

Palloilua yliopistolla ja vähän muuallakin

Aukio päärakennuksen (oikealla) edessä

 Viime viikolla oli jännät paikat, kun piti ensimmäistä kertaa suunnistaa yliopistolla oikeasti luennoille. Viime viikko ei tosin ollut kovin kiireinen luentojen suhteen, sillä paikallisilla kursseilla tunteja on kahdenlaisia, isoja ryhmäluentoja sekä pienryhmätapaamisia eli tutoriaaleja, joista tutoriaalit alkavat yleisesti ottaen vasta viikolla 3 eli ensi viikolla.

Yliopiston kirjasto

 Aion suorittaa täällä yhteensä neljä kurssia, joista ensimmäinen alkoikin heti maanantaiaamuna klo 9. Kyseessä on kurssi nimeltään The New World: American Literature to 1890 eli ensivaikutelman perusteella ihan perinteinen kirjallisuuskurssi. Luettavaa oli melkoinen lista, mutta onneksi kokeen sijasta tarvitsee vain kirjoittaa kaksi esseetä ja tehdä monivalintakysymyksistä koostuva testi niistä teksteitä jotka kurssille pitää lukea.

Tiistaina alkoi Irish Language 1, jonka odotin olevan ihan pelkästään kielikurssi jolla oppisi iirin kielen alkeet. No, kyllähän siellä niitäkin oppii, mutta kurssin viidestä viikkotunnista kaksi keskittyy iirinkieliseen kirjallisuuteen ja sen kehitykseen. Se oli kieltämättä melkoinen yllätys, mutta ainakin kaksi ensimmäistä luentoa vaikuttuvat mielenkiintoisilta. Esseetä pääsee tälläkin kurssilla kirjoittamaan, mutta kyllä tästä koekin pidetään sitten joskus joulukuussa.

Kolmantena alkoi Critical Practise 1: Academic Reading and Writing. Tämänkin kurssin sisältö oli pieni yllätys, sillä kirjallisuus on paljon suuremmassa roolissa kuin kurssin nimi antaa ymmärtää. Ajattelin kurssin keskittyvän enemmän akateemisten tekstien lukemiseen ja kirjoittamiseen, mutta se vaikuttaa enemmän enkun perusopintojen Academic Writing ja Introduction to Literary Studies kurssien yhdistelmältä. Eipä tuo nyt paljoa haittaa, mutta yleisesti ottaen opiskelen täällä paljon enemmän kirjallisuutta kuin kuvittelin. Arvionti on samanlainen kuin American Literature kurssilla, koska opettajakin on sama.

Ja sitten minulla on vielä English as a Foreign Language, joka on aika pitkälti ihan tavallinen enkun kurssi. Odotan innolla viikkoa viisi, sillä saamme siitä lähtien aina maanantaisin nauttia paikallisten opeopiskelijoiden tunneista. :) Mielenkiintoista nähdä millaisia tunteja meillä tulee olemaan ja millaisia nämä opiskelijat sitten ovat, ja parasta on, että voin saada vihjeitä omaa ensi vuoden harjoittelua varten.

Paljon kaikenlaista täällä tuntuu tapahtuvan joka viikko. Keskiviikkona oli yliopiston kerhojen värväystilaisuus, jossa kerhoihin sai tutustua ja liittyä, siis jos siltä ihmisvilinältä pystyi. Liityin jo aikaisemmin International Societyyn, joka on yliopiston suurin kerho juuri vaihtarijäsenten takia. Lisäksi liityin myös Outdoor Pursuits Clubiin, joka järjestää retkiä mm. kävelyn, vuorikiipeilyn ja suunnistamisen merkeissä. Kahden viikon päästä olisi ensimmäinen tämän kerhon retki jolle aion osallistua.

Tältä siellä näytti

 
Viikonloppuna osallistuin International Societyn järjestämälle retkellä Dubliniin ja Glendaloughiin. Dublinissa kävimme ensimmäisen Croke Parkin stadionilla, jossa on pelattu perinteisiä irlantilaisia pallopelejä jo yli sata vuotta. Pelejä emme nähneet, mutta kiersimme stadionia ja tutustuimme sen historiaan sekä hieman myös siellä pelattaviin peleihin, gaelic footballiin ja hurlingiin. Paikallinen jalkapallo muistuttaa enemmän rugbyä kuin eurooppalaista jalkapalloa, kun taas hurlingia pelataan käyrien mailojen ja pesäpallon kokoisen pallon kanssa. Molemmissa tavoitteena on tehdä maaleja tai saada pallo lentämään maalin yli tankojen välistä, mistä saa myös pisteitä.

Seuraavana vuorossa oli aikuisten Disneyland eli Guinness Storehouse, jossa esiteltiin Guinnessin historiaa ja valmistusta. Siellä sain myös maistaa tätä maailmankuulua juomaa. Oli muuten ihan kamalan makuista! 

Yöksi suuntasimme hostelliin Glendaloughiin, joka on varmaankin yksi Irlannin kauneimmista paikoista. Siellä on kaksi pientä järveä laaksossa melko suurten kukkuloiden välissä. Lisäksi siellä on n. 900-luvulla perustettu luostari, jonka rauniot ovat ilmeisesti suosittu turistikohde. Harmi vain että aamupäivän satoi vettä, emmekä saaneet lähteä omatoimisesti tutustumaan alueen luontopolkuihin, joita olisi varmasti ollut mukava kävellä. Näimme sentään kaksi peuraa erään polun varrella!

Tässä kaikki tällä kertaa! Vielä olis paljon kertomista mutta pitää jättää jotain seuraavallekin kerralle! ;)

Matkan alku

Oli päättänyt jo lukiossa, että yliopiston aikana haluan ehdottomasti lähteä vaihtoon jonnekin päin maailmaa. Kun ensimmäiset vaihtoehdot, Kanada ja Yhdysvallat, eivät tärpänneet, käänsin katseeni kohti Irlantia, jossa tiesin englannin laitoksella olevan vaihtopaikkoja. Niinpä sitten keväällä hain vaihtopaikkaa Limerickin yliopistossa, ja pian sain tietää että olin kuin olinkin saanut paikan! Tosin halukkaita lähtijöitä ei ollut aluksi edes täyttämään kaikkia neljää vaihtopaikkaa.

Siitä alkoi sitten hirvittävä paperisota Jyväskylän ja Limerickin yliopistojen sekä opiskelija-asuntolan kanssa. Näin jälkikäteen tuntuu kuitenkin, että kaikki asiat hoituivat lopulta hyvinkin helposti: asunto löytyi, vaihtopaikka varmistettiin, lennot ja vakuutukset sain hankittua ja Kelallekin muistin ilmoittaa opintotuen muutoksesta. Kesätöistä sain hankittua mukavan tilin reissua varten, ja kun työt sitten loppuivat 30.8. oli aika alkaa pakata ja jännittää lähtöä.

Läksiäisten jälkkäri

Bon voyage -mokkapalojen saattelemana matka kohti Limerickiä alkoi maanataina hyvin aikaisin aamulla. Ajomatka Helsinki-Vantaalle meni jännityksen sekaisissa tunnelmissa. Ennen turvatarkastusta hyvästelin saattamaan tulleet isäni ja siskoni, enkä voi väittää että olisin selvinnyt itkemättä. Vielä portilla seisoessani jännitin niin että vatsaan koski. Lentokoneen laskeuduttua Tukholmaan olo alkoi helpottaa, ja Arlandan lentokentän kansainvälistä tunnelmaa ihmetellessäni jännitys alkoi vaihtua innostuneeksi odotukseksi. Tukholmassa tapasin sitten Riikan, jonka kanssa kuljimme loppumatkan yhdessä. Toinenkin lento sujui hyvin, ja kun laukut olivat tulleet oli aika suunnata Dublinin keskustaan etsimään bussipysäkkiä.

Dublin

 Ja tältä siellä näytti. 20 astetta lämmintä ja aurinko paistoi, kyllä oli ihanaa kun Suomesta lähdettäessä oli paljon kylmempää ja sumuista. Bussi maksoi vain 10 euroa, eli puolet vähemmän kuin mitä vastaava matka Suomessa.

Maisemia

Maisemat bussin ikkunasta olivat upeita, eikä niiden komeutta oikein saanut kameran kanssa ikuistettua. Väsymys alkoi bussissa istuessa painaa jo aika rankasti, mutta en halunnut missään nimessä olla näkemättä Irlannin maaseutua, joka on oikeasti juuri sellaista kuin olin kuvitellutkin.

Hyppäsimme bussista Limerickin yliopistolla, josta on n. 2,5 kilometriä Brookfield Hall -nimiseen opiskelija-asuntolaan. Painavista laukuista huolimatta päätimme kävellä loppumatkan, mihin kartanlukutaukoineen menikin sitten melko kauan aikaa. Perillä check-in, sitten asuntoon tutustumaan ja nopeasti kauppaan ostamaan jotain ruokaa. Onhan täällä hieman kolkkoa ja lattiat ovat kylmiä, mutta muuten ei suurempia valituksenaiheita olekaan. Vesi ja patterit lämpeävät ihmeellisten katkaisimien ja ajastimien kanssa, ja ensimmäisenä iltana suihkun vesi olikin sitten aika kylmää kun en ollut tajunnut laittaa lämmitintä päälle. Nyt luulisin ymmärtäneeni miten vedenlämmitin toimii, pattereiden kanssa on vielä hieman pähkäiltävää.

Brookfield Hall

Eilen kävinkin sitten tutustumassa kaupungin keskustaan, josta löytyykin melkoinen määrä kaikennäköisiä kauppoja, myös Lontoosta tuttu Primark (täällä tosin nimeltään Penneys)! Mielenkiintoista on, että nyt kaksi kertaa ruokakaupassa käydessäni Visa Electron ei ole toiminut, mutta yhdessä kaupassa se kuitenkin kävi. Eli käteistä sitten jatkossa kehiin, kun ei oikein viitsi luottokortillakaan kaikkea maksaa.  

Huomenna alkaa sitten orientaatio yliopistolla. Kursseja valitsin jo keväällä haun yhteydessä, mutta tänään pitäisi vielä katsoa noita kurssiaikatauluja ja yrittää tehdä alustavasti viimeiset valinnat sen mukaan milloin mitäkin kurssia järjestetään. Toisaalta oikea opiskelu alkaa vasta maanantaina, eikä täällä tarvitse ilmoittautua kursseille etukäteen. Kaksi viikkoa lukukauden alusta on aikaa tehdä lopulliset valinnat.

Tänäänkin paistaa aurinko, joten on oikein hyvä ilma jatkaa tutustumista yliopistoon ja Limerickiin.

Heipä hei vaan kaikille! Tähän tulee melko pian lisää juttua.