Irlannin kielet

Taas on ehtinyt jokunen hetki vierähtää viimeisimmästä blogitekstistä. Opinnot etenee essee kerrallaan, ja lukukautta ei ole jäljellä enää kuin reilut kaksi viikkoa. Tasan kuukauden päästä on jo lennot Suomeen, mihin tää aika oikein on kulunu?

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa hieman Irlannin kielipolitiikasta. Kaikki varmaan tietää että pääasiallinen käyttökieli täällä on englanti, joka on suurimmalla osalla väestöä äidinkieli. Irlannin englanti ei juurikaan eroa brittienglannista, vaikka tietenkin paikallisilla on oma tapansa ilmaista joitakin asioita tai käyttää tiettyjä sanoja. Esimerkiksi kaupungin keskustasta käytetään sanaa "town" centren sijaan, ja missä amerikkalainen sanoisi "awesome" irlantilainen sanoo "grand". Oikeinkirjoitus seuraa brittienglannin jalanjäljissä, vaikka Wordistä löytyykin erikseen spellcheck irlanninenglannille. Aksentteja löytyy saarelta suunnilleen yhtä paljon kuin kyliä, ja oikein vahvasta aksentista on välillä ollut aika vaikea saada selvää. Onneksi yliopistolla suurin osa opettajista puhuu selkeästi.

Irlannin virallinen ensimmäinen kansalliskieli on kuitenkin iiri (gaeilge), joka oli valtaväestön äidinkieli aina 1800-luvulle asti. Nykyään sitä puhuu äidinkielenään vain murto-osa irlantilaisista, ja iirin virallinen asema vahvistettiin vasta 2000-luvun alussa. Periaatteessa kaikki koululaiset opiskelevat iiriä jokusen vuoden eli kutakuinkin samalla tavalla kuin Suomessa opiskellaan ruotsia. Vaikka kieltä ei juurikaan kuule puhuttavan se näkyy kuitenkin katukuvassa, sillä kaikki liikennemerkit on sekä iiriksi että englanniksi. Opastekylteissä lukee esimerkiksi täällä päin Luimneach LIMERICK, Corcaigh CORK, Baile Àtha Cliath DUBLIN ja Gaillimh GALWAY. Liikennemerkkejä lukiessa on tullu hyvin selväksi, että iirinkieliset paikannimet on alkuperäiset ja englanninkieliset nimet on vaan englanninnettu. Limerickin vieressä olevan kreivikunnan nimi on Tiobraid Árann, mikä on englantia puhuvien korvaan kuulostanu Tipperaryltä.

Iiri on itsessään mielenkiintoinen kieli. Oon täällä siis opiskellu vähän sen alkeita, ja ei voi väittää että se olis helppoa. Iiri kun ei oo mitenkään sukua englannille tai millekään muulle kielelle mitä osaisin. Se on kelttiläinen kieli ja sukua mm. Walesissä puhuttavalle kymrille ja Skotlannin Ylämaan gaelille. Eipä tällä parin kuukauden opiskelulla mitenkään sujuvaksi puhujaksi pääse, mutta on ollu jännä huomata miten paljon iiri vaikuttaa edelleen irlantilaisten englantiin. Muutamat erikoiset lausunnat ja lauserakenteet selittyy nimenomaan iirin vaikutuksella. Lisäksi joistakin asioista käytetään nimenomaan niitten iirinkielistä nimitystä. Poliisi on gardaí, pääministeri on taoiseach ja varapääministeri on tánaiste.

Kyllähän tästä aiheesta sais kirjotettua vaikka miten paljon, mutta eiköhän tässä ala olla tärkeimmät.
Kirjottelen taas jossain vaiheessa lisää, ajatuksissa olis ainakin tehdä vielä ainakin ruoka-aiheinen postaus.

Slán!

Kuvagalleria 2

 Tässä on nyt kuvia viimesen kahen viikon ajalta, enimmäkseen Belfastin reissulta. Ekassa kuvassa on Newgrange eli kivikautinen "passage tomb". Sinne pääsi myös sisälle: ensin piti kävellä n. 10 metriä pitkä kapea käytävä, ja kummun keskivaiheilla oli kammio joka oli halkasijaltaan n. 3 metriä ja ainaki 5 metriä korkea. Rakennelmat löyty sattumalta joskus 60 vuotta sitten, ja kumpu restauroitiin kaivauksien yhteydessä.

Sisäänpääsy

Belfastissa näytti sitten tältä. Tää kuva on otettu aika läheltä meijen hostellia, ja ihan kulman takana on Queen's University.

Belfastin kaupungintalo

Belfastin kuuluisia seinämaalauksia

 Harhailtiin kaverin kanssa tälle alueelle lauantai-iltana ihan sattumalta. Maanantaina käytiin samassa paikassa bussikierroksen yhteydessä, ja kaikki irlantilaiset oli aika huolissaan kun porukkaa lähti kävelemään kauemmas ottamaan kuvia. Ilmeisesti siis vähän levotonta aluetta, vaikka ihan tavalliselta asuinalueelta tuo vaikutti.

Sunnuntaina käytiin siis Giant's Causewayllä, joka on siis kuusikulmaisista basalttipylväistä koostuva kalliomuodostelma. Näky oli kieltämättä erikoinen. Causewayn lisäksi samalla alueella on muitakin erikoisia muodostelmia, ja koko alueeseen liittyy mielenkiintoisia tarinoita.

Causewayn tarina menee suunnilleen näin: irlantilainen soturi, Fionn Mac Cumhaill tai Finn McCool, rakensi Causewayn sillaksi Skotlantiin haastaakseen skottilaisen jätin taisteluun. Jätti oli kuitenkin paljon suurempi kuin Fionn oli olettanut. Pelästynyt Fionn juoksi takaisin Irlantiin ja pyysi vaimoaan piilottamaan hänet, sillä jätti seurasi häntä. Fionnin vaimo naamio soturin vauvaksi, ja kun jätti tuli etsimään Fionnia, vaimo kertoi miehen olevan poissa mutta esitteli Fionnin "pojan". Jätti pelästyi vauvan valtavaa kokoa ja pakeni takaisin Skotlantiin hajottaen sillan mennessään. 

Basalttipylväitä

Causeway ylhäältä

Islantiin 1281 kilometriä

Titanic-museo. Rakennuksessa on neljä tällaista kärkeä, ja ne ovat kaikki samankokoisia kuin Titanicin kokka oli.

Näiden pylväiden välissä Titanic ja sen sisaruslaiva Olympic rakennettiin. 

Peace Wall

Ja sitten vielä vähän maisemia

Yritän kirjotella taas vähän ajan päästä. Aiheita olis, riittäis vaan aika ja motivaatio!

Aika rientää

Piti oikeesti kattoa ihan kalenterista että mitä kaikkea tässä kahen viikon blogitauon aikana on ehtiny tapahtua, niin pitkältä tuntuu tää tauko blogin päivittämisessä. No vastaus on ei hirvittävän paljon, sillä lukukausi saavutti puolivälin just pari viikkoa sitten mikä aiheuttaa yleensä esseitä ja mid-term kokeita (joita mulla ei sattunut olemaan). Kaksi esseetä olen saanut jo palautettua, nyt olis kolmas pikkuhiljaa tulossa, aiheena "The importance of poetry and the elevated status of poets in medieval Irish tradition". Tämän jälkeen on vielä English as a foreign language -kurssin essee, ja sitten kirjallisuuskurssien loppuesseet. Eli kaksi tehty, neljä jäljellä. Onneksi esseet ei ole mitenkään hirvittävän pitkiä, suunnilleen 1500 sanan paikkeilla, mikä rivivälillä 2 tarkottaa noin viittä sivua. Vertailun vuoksi mainittakoon että viime vuonna kirjoitin pienemmällä rivivälillä 6-10 sivun esseitä. Mutta pituudesta viis, sillä jokaista esseetä varten tarvitsee kuitenkin tehdä tiedonhankintaa ja suunnittelua mihin saa helposti tunteja uhrattua. Ja sitten on vielä se, että oikeasti kirjoittamisen aloittaminen on välillä aivan liian ylitsepääsemättömän vaikeaa. No, opiskelemaanhan tänne olen kuitenkin tullut.

Esseiden lisäksi kursseihin kuuluu monivalintakokeita kursseille luettuihin teksteihin liittyen. Critical practise -kurssin quiz oli viime viikolla, ja ensi viikolla on sitten vuorossa American literature. Sitten jossain vaiheessa lähellä lukukauden loppua tulee olemaan suullinen koe iirin kielestä (jaiks), ja lyhyt esitelmä enkunkurssilla. Lukukauden ainoa oikea koe, Irish language 1 kurssin kirjallinen osuus, sattuu olemaan joulukuun 8. päivä eli lauantaina. Sitä ennen pitäisi olla kaikki muu tehtynä, eli joulukuussa saan pitää kaksi viikkoa vapaata ennen kuin tulen takaisin Suomeen 21. päivä. Toisin sanoen lukukautta on mun kohdalla jäljellä aika tarkalleen kuukausi.

Oon sentään ehtiny tehä jotain muutakin tässä parin viikon aikana! Toissaviikonloppuna Irlannissa oli bank holiday, mikä tarkoitti sitä että maanantai oli vapaata. Vietin siis kolme päivää Belfastissa International Societyn reissulla.  Lähtö oli aikaisin lauantaiaamuna, ja ensin kävimme tutustumassa Bru na Boinnen kivikautisiin nähtävyyksiin Irlannin puolella, tarkemmin sanottuna Newgrangen hautakumpuun. Matka Pohjois-Irlantiin kesti kauan, ja perille päästiin vasta kolmen-neljän aikoihin. Ilta oli vapaata, eli suunnattiin hostellilta kohti keskustaa ja nähtävyyksiä. Kaupat sulkeutui lauantaina jo kuudelta niin kauheasti ei ehitty kaupoissa pyöriä mutta päästiin näkemään kaupunkia ja syömään hyvin.

Sunnuntaina lähettiin bussilla kohti Giant's Causewaytä, mikä oli mun pakko nähdä -kohteiden listalla aika korkealla. Kyseessä on siis erikoinen kivimuodostelma, jonka ympärille irlantilaiset sepitti melkoset kansantarut. No tuuli aika lujaa ja välillä satoi vettä, mutta ei se innokasta turistia juurikaan haitannu. Lisäksi matkalla oli taas varsin huikeita näkymiä, eikä mua vielä ainakaan kauheesti kyllästytä katella näitä Irlannin maisemia. Loppupäivästä oli taas vapaasti aikaa käydä syömässä ja illalla suunnattiin vielä vähän kaupungille, ite kävin hostellikämppisten kanssa tutustumassa paikalliseen pubikulttuuriin.

Maanantai oli Pohjois-Irlannin puolella ihan tavallinen päivä eli ei tarvinnu huolehtia siitä että paikat olis ollu suljettuina. Aamupäivä kului Belfastin Titanic-museossa, mikä on rakennettu samalle paikalle missä itse Titanic rakennettiin sata vuotta sitten. Museo oli yllättävän mielenkiintoinen koska siellä oli paljon tietoa myös Belfastin ja P-I:n teollisuuden historiasta ja laivanrakennuksesta. Ennen kotiinlähtöä ajeltiin vielä oppaan avustuksella pitkin Belfastia ja kateltiin isoimpia nähtävyyksiä. Limerickissä oltiin perillä puoli yhdeksän maissa.

Reissu oli kaikenkaikkiaan hyvä ja selvästi paremmin järjestetty kuin International Societyn eka reissu sillon lukukauden alussa. Hostelli oli aika karmea, mutta kyllähän siellä nyt kaksi yötä meni. Belfastista itsestään jäi aika hyvä fiilis, vaikka kaupungilla onkin vähän huono maine ja vasta vähän aikaa sitten siellä oli ollut jotain levottomuuksia. Rauhallisen ilmapiirin rikkoi aina välillä vahvasti panssaroitu poliisiauto, joita kyllä oli liikenteessä. Myöskin kaupungin katoliset osat protestanttisista osista erottavat Peace wallit tuntui omituisilta, etenki kun opas kertoi että muurin portteja joudutaan edelleen sulkemaan yöksi.

Tällä kertaa ei ole taaskaan kuvia, teen sitten kuville oman postauksen kunhan saan ne ladattua kamerasta koneelle. Nyt taidan pitää tauon ja mennä olohuoneeseen kattomaan Big Bang Theoryä.