Aika rientää

Piti oikeesti kattoa ihan kalenterista että mitä kaikkea tässä kahen viikon blogitauon aikana on ehtiny tapahtua, niin pitkältä tuntuu tää tauko blogin päivittämisessä. No vastaus on ei hirvittävän paljon, sillä lukukausi saavutti puolivälin just pari viikkoa sitten mikä aiheuttaa yleensä esseitä ja mid-term kokeita (joita mulla ei sattunut olemaan). Kaksi esseetä olen saanut jo palautettua, nyt olis kolmas pikkuhiljaa tulossa, aiheena "The importance of poetry and the elevated status of poets in medieval Irish tradition". Tämän jälkeen on vielä English as a foreign language -kurssin essee, ja sitten kirjallisuuskurssien loppuesseet. Eli kaksi tehty, neljä jäljellä. Onneksi esseet ei ole mitenkään hirvittävän pitkiä, suunnilleen 1500 sanan paikkeilla, mikä rivivälillä 2 tarkottaa noin viittä sivua. Vertailun vuoksi mainittakoon että viime vuonna kirjoitin pienemmällä rivivälillä 6-10 sivun esseitä. Mutta pituudesta viis, sillä jokaista esseetä varten tarvitsee kuitenkin tehdä tiedonhankintaa ja suunnittelua mihin saa helposti tunteja uhrattua. Ja sitten on vielä se, että oikeasti kirjoittamisen aloittaminen on välillä aivan liian ylitsepääsemättömän vaikeaa. No, opiskelemaanhan tänne olen kuitenkin tullut.

Esseiden lisäksi kursseihin kuuluu monivalintakokeita kursseille luettuihin teksteihin liittyen. Critical practise -kurssin quiz oli viime viikolla, ja ensi viikolla on sitten vuorossa American literature. Sitten jossain vaiheessa lähellä lukukauden loppua tulee olemaan suullinen koe iirin kielestä (jaiks), ja lyhyt esitelmä enkunkurssilla. Lukukauden ainoa oikea koe, Irish language 1 kurssin kirjallinen osuus, sattuu olemaan joulukuun 8. päivä eli lauantaina. Sitä ennen pitäisi olla kaikki muu tehtynä, eli joulukuussa saan pitää kaksi viikkoa vapaata ennen kuin tulen takaisin Suomeen 21. päivä. Toisin sanoen lukukautta on mun kohdalla jäljellä aika tarkalleen kuukausi.

Oon sentään ehtiny tehä jotain muutakin tässä parin viikon aikana! Toissaviikonloppuna Irlannissa oli bank holiday, mikä tarkoitti sitä että maanantai oli vapaata. Vietin siis kolme päivää Belfastissa International Societyn reissulla.  Lähtö oli aikaisin lauantaiaamuna, ja ensin kävimme tutustumassa Bru na Boinnen kivikautisiin nähtävyyksiin Irlannin puolella, tarkemmin sanottuna Newgrangen hautakumpuun. Matka Pohjois-Irlantiin kesti kauan, ja perille päästiin vasta kolmen-neljän aikoihin. Ilta oli vapaata, eli suunnattiin hostellilta kohti keskustaa ja nähtävyyksiä. Kaupat sulkeutui lauantaina jo kuudelta niin kauheasti ei ehitty kaupoissa pyöriä mutta päästiin näkemään kaupunkia ja syömään hyvin.

Sunnuntaina lähettiin bussilla kohti Giant's Causewaytä, mikä oli mun pakko nähdä -kohteiden listalla aika korkealla. Kyseessä on siis erikoinen kivimuodostelma, jonka ympärille irlantilaiset sepitti melkoset kansantarut. No tuuli aika lujaa ja välillä satoi vettä, mutta ei se innokasta turistia juurikaan haitannu. Lisäksi matkalla oli taas varsin huikeita näkymiä, eikä mua vielä ainakaan kauheesti kyllästytä katella näitä Irlannin maisemia. Loppupäivästä oli taas vapaasti aikaa käydä syömässä ja illalla suunnattiin vielä vähän kaupungille, ite kävin hostellikämppisten kanssa tutustumassa paikalliseen pubikulttuuriin.

Maanantai oli Pohjois-Irlannin puolella ihan tavallinen päivä eli ei tarvinnu huolehtia siitä että paikat olis ollu suljettuina. Aamupäivä kului Belfastin Titanic-museossa, mikä on rakennettu samalle paikalle missä itse Titanic rakennettiin sata vuotta sitten. Museo oli yllättävän mielenkiintoinen koska siellä oli paljon tietoa myös Belfastin ja P-I:n teollisuuden historiasta ja laivanrakennuksesta. Ennen kotiinlähtöä ajeltiin vielä oppaan avustuksella pitkin Belfastia ja kateltiin isoimpia nähtävyyksiä. Limerickissä oltiin perillä puoli yhdeksän maissa.

Reissu oli kaikenkaikkiaan hyvä ja selvästi paremmin järjestetty kuin International Societyn eka reissu sillon lukukauden alussa. Hostelli oli aika karmea, mutta kyllähän siellä nyt kaksi yötä meni. Belfastista itsestään jäi aika hyvä fiilis, vaikka kaupungilla onkin vähän huono maine ja vasta vähän aikaa sitten siellä oli ollut jotain levottomuuksia. Rauhallisen ilmapiirin rikkoi aina välillä vahvasti panssaroitu poliisiauto, joita kyllä oli liikenteessä. Myöskin kaupungin katoliset osat protestanttisista osista erottavat Peace wallit tuntui omituisilta, etenki kun opas kertoi että muurin portteja joudutaan edelleen sulkemaan yöksi.

Tällä kertaa ei ole taaskaan kuvia, teen sitten kuville oman postauksen kunhan saan ne ladattua kamerasta koneelle. Nyt taidan pitää tauon ja mennä olohuoneeseen kattomaan Big Bang Theoryä.