Matkan alku

Oli päättänyt jo lukiossa, että yliopiston aikana haluan ehdottomasti lähteä vaihtoon jonnekin päin maailmaa. Kun ensimmäiset vaihtoehdot, Kanada ja Yhdysvallat, eivät tärpänneet, käänsin katseeni kohti Irlantia, jossa tiesin englannin laitoksella olevan vaihtopaikkoja. Niinpä sitten keväällä hain vaihtopaikkaa Limerickin yliopistossa, ja pian sain tietää että olin kuin olinkin saanut paikan! Tosin halukkaita lähtijöitä ei ollut aluksi edes täyttämään kaikkia neljää vaihtopaikkaa.

Siitä alkoi sitten hirvittävä paperisota Jyväskylän ja Limerickin yliopistojen sekä opiskelija-asuntolan kanssa. Näin jälkikäteen tuntuu kuitenkin, että kaikki asiat hoituivat lopulta hyvinkin helposti: asunto löytyi, vaihtopaikka varmistettiin, lennot ja vakuutukset sain hankittua ja Kelallekin muistin ilmoittaa opintotuen muutoksesta. Kesätöistä sain hankittua mukavan tilin reissua varten, ja kun työt sitten loppuivat 30.8. oli aika alkaa pakata ja jännittää lähtöä.

Läksiäisten jälkkäri

Bon voyage -mokkapalojen saattelemana matka kohti Limerickiä alkoi maanataina hyvin aikaisin aamulla. Ajomatka Helsinki-Vantaalle meni jännityksen sekaisissa tunnelmissa. Ennen turvatarkastusta hyvästelin saattamaan tulleet isäni ja siskoni, enkä voi väittää että olisin selvinnyt itkemättä. Vielä portilla seisoessani jännitin niin että vatsaan koski. Lentokoneen laskeuduttua Tukholmaan olo alkoi helpottaa, ja Arlandan lentokentän kansainvälistä tunnelmaa ihmetellessäni jännitys alkoi vaihtua innostuneeksi odotukseksi. Tukholmassa tapasin sitten Riikan, jonka kanssa kuljimme loppumatkan yhdessä. Toinenkin lento sujui hyvin, ja kun laukut olivat tulleet oli aika suunnata Dublinin keskustaan etsimään bussipysäkkiä.

Dublin

 Ja tältä siellä näytti. 20 astetta lämmintä ja aurinko paistoi, kyllä oli ihanaa kun Suomesta lähdettäessä oli paljon kylmempää ja sumuista. Bussi maksoi vain 10 euroa, eli puolet vähemmän kuin mitä vastaava matka Suomessa.

Maisemia

Maisemat bussin ikkunasta olivat upeita, eikä niiden komeutta oikein saanut kameran kanssa ikuistettua. Väsymys alkoi bussissa istuessa painaa jo aika rankasti, mutta en halunnut missään nimessä olla näkemättä Irlannin maaseutua, joka on oikeasti juuri sellaista kuin olin kuvitellutkin.

Hyppäsimme bussista Limerickin yliopistolla, josta on n. 2,5 kilometriä Brookfield Hall -nimiseen opiskelija-asuntolaan. Painavista laukuista huolimatta päätimme kävellä loppumatkan, mihin kartanlukutaukoineen menikin sitten melko kauan aikaa. Perillä check-in, sitten asuntoon tutustumaan ja nopeasti kauppaan ostamaan jotain ruokaa. Onhan täällä hieman kolkkoa ja lattiat ovat kylmiä, mutta muuten ei suurempia valituksenaiheita olekaan. Vesi ja patterit lämpeävät ihmeellisten katkaisimien ja ajastimien kanssa, ja ensimmäisenä iltana suihkun vesi olikin sitten aika kylmää kun en ollut tajunnut laittaa lämmitintä päälle. Nyt luulisin ymmärtäneeni miten vedenlämmitin toimii, pattereiden kanssa on vielä hieman pähkäiltävää.

Brookfield Hall

Eilen kävinkin sitten tutustumassa kaupungin keskustaan, josta löytyykin melkoinen määrä kaikennäköisiä kauppoja, myös Lontoosta tuttu Primark (täällä tosin nimeltään Penneys)! Mielenkiintoista on, että nyt kaksi kertaa ruokakaupassa käydessäni Visa Electron ei ole toiminut, mutta yhdessä kaupassa se kuitenkin kävi. Eli käteistä sitten jatkossa kehiin, kun ei oikein viitsi luottokortillakaan kaikkea maksaa.  

Huomenna alkaa sitten orientaatio yliopistolla. Kursseja valitsin jo keväällä haun yhteydessä, mutta tänään pitäisi vielä katsoa noita kurssiaikatauluja ja yrittää tehdä alustavasti viimeiset valinnat sen mukaan milloin mitäkin kurssia järjestetään. Toisaalta oikea opiskelu alkaa vasta maanantaina, eikä täällä tarvitse ilmoittautua kursseille etukäteen. Kaksi viikkoa lukukauden alusta on aikaa tehdä lopulliset valinnat.

Tänäänkin paistaa aurinko, joten on oikein hyvä ilma jatkaa tutustumista yliopistoon ja Limerickiin.