No meni sitte kuukausi ennen ku sain tartuttua taas blogia sarvista... No, eipä tuo varmaan haitanne. Tässä olis siis tulossa jonkinlainen yhteenveto vaihtoajasta Limerickissä.
Ei voi muuta sanoa kuin että kannatti lähteä! Vaihtoon lähteminen tuntui etukäteen samalla aivan hirvittävän ihanalta ja jännittävältä mutta myös todella pelottavalta. Miten ihmeessä pärjään melkein neljä kuukautta vieraassa maassa kaukana perheestä ja tutusta Jyväskylän yliopistosta? Loppujen viimeksi jäi sellainen olo, että kaksi lukukautta ei olisi ollut suinkaan liian pitkä aika vaihdossa.
Viihtymiseen vaikutti varmasti paljon se, että olen tottunut käyttämään englantia opiskelukielenä. Sinänsä oli helppoa mennä maahan jonka kieltä osasin jo etukäteen. No mitä siellä sitten tuli opittua? Englannin käyttö arkielämässä ei ollut minulle kovinkaan tuttua. Kaupassa ja muualla asioimiseen tuli paljon lisää itsevarmuutta, ja myös kavereiden kanssa jutteleminen englanniksi kartutti varmasti suullista kielitaitoa. Uskoisin osaavani reagoida paremmin englanninkieliseen kommunikointitilanteeseen eli en varmaankaan jää enää niin sanattomaksi kuin ennen.
Kuitenkin tuon kielipuolen lisäksi oli uskomatonta huomata, että pärjäsin varsin hyvin vieraassa ympäristössä, ja sitä pidän itse suurempana oppimiskokemuksena. Olin todellakin melko epävarma koko vaihdon suhteen, joten ns. onnistunut vaihtokokemus kasvatti itseluottamusta. Sain täytettyä kaikki tarvittavat paperit, hankittua asunnon ja lennot, löysin ihan kivat kurssit ja pärjäsin niillä mielestäni hyvin, osasin käyttää julkista liikennettä ja onnistuin myöskin käymään kampaajalla! Nämä eivät välttämättä tunnu muista ihmisistä kovin ihmeellisiltä suorituksilta, mutta minulle ne olivat tärkeitä kokemuksia.
Muutama asia on jotka olisin tehnyt toisin, ja jos tätä nyt joku mahdollisesti vaihtoon lähtevä lukee niin näitä asioita voi pitää vaikka vinkkeinä.
- Olisin ottanut osaa yliopiston järjestämään Buddy Programmeen, jossa vaihtarille annetaan paikallisen opiskelijan yhteystiedot, jolta voi sitten kysellä itseään askarruttavia asioita ja joka auttaa alussa käytännön asioiden kanssa.
- Olisin liittynyt useampaan yliopiston kerhoon. Liityin vain International Societyyn ja Outdoor Pursuits Clubiin, joiden järjestämille retkille osallistuin, mutta olisin hyvin ehtinyt osallistua vielä jonkin kolmannen kerhon toimintaan.
- English as a foreign language -kurssi osoittautui melko tylsäksi, joten jos arvelee että kurssia ei tarvitse kannattaa ehdottomasti ottaa jotain mielenkiintoisempaa. Enkunopiskelijalle kurssi ei olisi ollut tarpeen.
- Ei olisi tarvinnut stressata niin paljon esseistä ja eikä muustakaan, kyllä asioilla on tapana jotenkin järjestyä. Omalla kohdalla stressiä aiheutti mm. se, että olin varannut jo kesällä paluulennon joulukuun 21. päiväksi, joka oli sitten koeviikon viimeinen päivä ja oli mahdollista että sinä päivänä olisi ollut vielä koe. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt.
Nyt alkaa arki pyörähtää pikkuhiljaa käyntiin taas täällä Jyväskylässä. Oli mukava palata jouluksi kotiin, mutta samalla vaihdon loppuminen oli myös surullista. On kummallista totutella taas siihen, että ympärillä kuulee suomea, ja jotenkin vaan täällä Jyväskylässä pyöriviä vaihtareita katselee ihan uusin silmin: hei, minähän olen ollut tuossa samassa tilanteessa vain muutama kuukausi sitten!
Blogia oli ihan kiva kirjoitella vaikka välillä se tuntuikin lähes työltä. Tämä on nyt kuitenkin viimeinen teksti, kiitos ja kivaa talvea. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti