Irlannin kielet

Taas on ehtinyt jokunen hetki vierähtää viimeisimmästä blogitekstistä. Opinnot etenee essee kerrallaan, ja lukukautta ei ole jäljellä enää kuin reilut kaksi viikkoa. Tasan kuukauden päästä on jo lennot Suomeen, mihin tää aika oikein on kulunu?

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa hieman Irlannin kielipolitiikasta. Kaikki varmaan tietää että pääasiallinen käyttökieli täällä on englanti, joka on suurimmalla osalla väestöä äidinkieli. Irlannin englanti ei juurikaan eroa brittienglannista, vaikka tietenkin paikallisilla on oma tapansa ilmaista joitakin asioita tai käyttää tiettyjä sanoja. Esimerkiksi kaupungin keskustasta käytetään sanaa "town" centren sijaan, ja missä amerikkalainen sanoisi "awesome" irlantilainen sanoo "grand". Oikeinkirjoitus seuraa brittienglannin jalanjäljissä, vaikka Wordistä löytyykin erikseen spellcheck irlanninenglannille. Aksentteja löytyy saarelta suunnilleen yhtä paljon kuin kyliä, ja oikein vahvasta aksentista on välillä ollut aika vaikea saada selvää. Onneksi yliopistolla suurin osa opettajista puhuu selkeästi.

Irlannin virallinen ensimmäinen kansalliskieli on kuitenkin iiri (gaeilge), joka oli valtaväestön äidinkieli aina 1800-luvulle asti. Nykyään sitä puhuu äidinkielenään vain murto-osa irlantilaisista, ja iirin virallinen asema vahvistettiin vasta 2000-luvun alussa. Periaatteessa kaikki koululaiset opiskelevat iiriä jokusen vuoden eli kutakuinkin samalla tavalla kuin Suomessa opiskellaan ruotsia. Vaikka kieltä ei juurikaan kuule puhuttavan se näkyy kuitenkin katukuvassa, sillä kaikki liikennemerkit on sekä iiriksi että englanniksi. Opastekylteissä lukee esimerkiksi täällä päin Luimneach LIMERICK, Corcaigh CORK, Baile Àtha Cliath DUBLIN ja Gaillimh GALWAY. Liikennemerkkejä lukiessa on tullu hyvin selväksi, että iirinkieliset paikannimet on alkuperäiset ja englanninkieliset nimet on vaan englanninnettu. Limerickin vieressä olevan kreivikunnan nimi on Tiobraid Árann, mikä on englantia puhuvien korvaan kuulostanu Tipperaryltä.

Iiri on itsessään mielenkiintoinen kieli. Oon täällä siis opiskellu vähän sen alkeita, ja ei voi väittää että se olis helppoa. Iiri kun ei oo mitenkään sukua englannille tai millekään muulle kielelle mitä osaisin. Se on kelttiläinen kieli ja sukua mm. Walesissä puhuttavalle kymrille ja Skotlannin Ylämaan gaelille. Eipä tällä parin kuukauden opiskelulla mitenkään sujuvaksi puhujaksi pääse, mutta on ollu jännä huomata miten paljon iiri vaikuttaa edelleen irlantilaisten englantiin. Muutamat erikoiset lausunnat ja lauserakenteet selittyy nimenomaan iirin vaikutuksella. Lisäksi joistakin asioista käytetään nimenomaan niitten iirinkielistä nimitystä. Poliisi on gardaí, pääministeri on taoiseach ja varapääministeri on tánaiste.

Kyllähän tästä aiheesta sais kirjotettua vaikka miten paljon, mutta eiköhän tässä ala olla tärkeimmät.
Kirjottelen taas jossain vaiheessa lisää, ajatuksissa olis ainakin tehdä vielä ainakin ruoka-aiheinen postaus.

Slán!

Kuvagalleria 2

 Tässä on nyt kuvia viimesen kahen viikon ajalta, enimmäkseen Belfastin reissulta. Ekassa kuvassa on Newgrange eli kivikautinen "passage tomb". Sinne pääsi myös sisälle: ensin piti kävellä n. 10 metriä pitkä kapea käytävä, ja kummun keskivaiheilla oli kammio joka oli halkasijaltaan n. 3 metriä ja ainaki 5 metriä korkea. Rakennelmat löyty sattumalta joskus 60 vuotta sitten, ja kumpu restauroitiin kaivauksien yhteydessä.

Sisäänpääsy

Belfastissa näytti sitten tältä. Tää kuva on otettu aika läheltä meijen hostellia, ja ihan kulman takana on Queen's University.

Belfastin kaupungintalo

Belfastin kuuluisia seinämaalauksia

 Harhailtiin kaverin kanssa tälle alueelle lauantai-iltana ihan sattumalta. Maanantaina käytiin samassa paikassa bussikierroksen yhteydessä, ja kaikki irlantilaiset oli aika huolissaan kun porukkaa lähti kävelemään kauemmas ottamaan kuvia. Ilmeisesti siis vähän levotonta aluetta, vaikka ihan tavalliselta asuinalueelta tuo vaikutti.

Sunnuntaina käytiin siis Giant's Causewayllä, joka on siis kuusikulmaisista basalttipylväistä koostuva kalliomuodostelma. Näky oli kieltämättä erikoinen. Causewayn lisäksi samalla alueella on muitakin erikoisia muodostelmia, ja koko alueeseen liittyy mielenkiintoisia tarinoita.

Causewayn tarina menee suunnilleen näin: irlantilainen soturi, Fionn Mac Cumhaill tai Finn McCool, rakensi Causewayn sillaksi Skotlantiin haastaakseen skottilaisen jätin taisteluun. Jätti oli kuitenkin paljon suurempi kuin Fionn oli olettanut. Pelästynyt Fionn juoksi takaisin Irlantiin ja pyysi vaimoaan piilottamaan hänet, sillä jätti seurasi häntä. Fionnin vaimo naamio soturin vauvaksi, ja kun jätti tuli etsimään Fionnia, vaimo kertoi miehen olevan poissa mutta esitteli Fionnin "pojan". Jätti pelästyi vauvan valtavaa kokoa ja pakeni takaisin Skotlantiin hajottaen sillan mennessään. 

Basalttipylväitä

Causeway ylhäältä

Islantiin 1281 kilometriä

Titanic-museo. Rakennuksessa on neljä tällaista kärkeä, ja ne ovat kaikki samankokoisia kuin Titanicin kokka oli.

Näiden pylväiden välissä Titanic ja sen sisaruslaiva Olympic rakennettiin. 

Peace Wall

Ja sitten vielä vähän maisemia

Yritän kirjotella taas vähän ajan päästä. Aiheita olis, riittäis vaan aika ja motivaatio!

Aika rientää

Piti oikeesti kattoa ihan kalenterista että mitä kaikkea tässä kahen viikon blogitauon aikana on ehtiny tapahtua, niin pitkältä tuntuu tää tauko blogin päivittämisessä. No vastaus on ei hirvittävän paljon, sillä lukukausi saavutti puolivälin just pari viikkoa sitten mikä aiheuttaa yleensä esseitä ja mid-term kokeita (joita mulla ei sattunut olemaan). Kaksi esseetä olen saanut jo palautettua, nyt olis kolmas pikkuhiljaa tulossa, aiheena "The importance of poetry and the elevated status of poets in medieval Irish tradition". Tämän jälkeen on vielä English as a foreign language -kurssin essee, ja sitten kirjallisuuskurssien loppuesseet. Eli kaksi tehty, neljä jäljellä. Onneksi esseet ei ole mitenkään hirvittävän pitkiä, suunnilleen 1500 sanan paikkeilla, mikä rivivälillä 2 tarkottaa noin viittä sivua. Vertailun vuoksi mainittakoon että viime vuonna kirjoitin pienemmällä rivivälillä 6-10 sivun esseitä. Mutta pituudesta viis, sillä jokaista esseetä varten tarvitsee kuitenkin tehdä tiedonhankintaa ja suunnittelua mihin saa helposti tunteja uhrattua. Ja sitten on vielä se, että oikeasti kirjoittamisen aloittaminen on välillä aivan liian ylitsepääsemättömän vaikeaa. No, opiskelemaanhan tänne olen kuitenkin tullut.

Esseiden lisäksi kursseihin kuuluu monivalintakokeita kursseille luettuihin teksteihin liittyen. Critical practise -kurssin quiz oli viime viikolla, ja ensi viikolla on sitten vuorossa American literature. Sitten jossain vaiheessa lähellä lukukauden loppua tulee olemaan suullinen koe iirin kielestä (jaiks), ja lyhyt esitelmä enkunkurssilla. Lukukauden ainoa oikea koe, Irish language 1 kurssin kirjallinen osuus, sattuu olemaan joulukuun 8. päivä eli lauantaina. Sitä ennen pitäisi olla kaikki muu tehtynä, eli joulukuussa saan pitää kaksi viikkoa vapaata ennen kuin tulen takaisin Suomeen 21. päivä. Toisin sanoen lukukautta on mun kohdalla jäljellä aika tarkalleen kuukausi.

Oon sentään ehtiny tehä jotain muutakin tässä parin viikon aikana! Toissaviikonloppuna Irlannissa oli bank holiday, mikä tarkoitti sitä että maanantai oli vapaata. Vietin siis kolme päivää Belfastissa International Societyn reissulla.  Lähtö oli aikaisin lauantaiaamuna, ja ensin kävimme tutustumassa Bru na Boinnen kivikautisiin nähtävyyksiin Irlannin puolella, tarkemmin sanottuna Newgrangen hautakumpuun. Matka Pohjois-Irlantiin kesti kauan, ja perille päästiin vasta kolmen-neljän aikoihin. Ilta oli vapaata, eli suunnattiin hostellilta kohti keskustaa ja nähtävyyksiä. Kaupat sulkeutui lauantaina jo kuudelta niin kauheasti ei ehitty kaupoissa pyöriä mutta päästiin näkemään kaupunkia ja syömään hyvin.

Sunnuntaina lähettiin bussilla kohti Giant's Causewaytä, mikä oli mun pakko nähdä -kohteiden listalla aika korkealla. Kyseessä on siis erikoinen kivimuodostelma, jonka ympärille irlantilaiset sepitti melkoset kansantarut. No tuuli aika lujaa ja välillä satoi vettä, mutta ei se innokasta turistia juurikaan haitannu. Lisäksi matkalla oli taas varsin huikeita näkymiä, eikä mua vielä ainakaan kauheesti kyllästytä katella näitä Irlannin maisemia. Loppupäivästä oli taas vapaasti aikaa käydä syömässä ja illalla suunnattiin vielä vähän kaupungille, ite kävin hostellikämppisten kanssa tutustumassa paikalliseen pubikulttuuriin.

Maanantai oli Pohjois-Irlannin puolella ihan tavallinen päivä eli ei tarvinnu huolehtia siitä että paikat olis ollu suljettuina. Aamupäivä kului Belfastin Titanic-museossa, mikä on rakennettu samalle paikalle missä itse Titanic rakennettiin sata vuotta sitten. Museo oli yllättävän mielenkiintoinen koska siellä oli paljon tietoa myös Belfastin ja P-I:n teollisuuden historiasta ja laivanrakennuksesta. Ennen kotiinlähtöä ajeltiin vielä oppaan avustuksella pitkin Belfastia ja kateltiin isoimpia nähtävyyksiä. Limerickissä oltiin perillä puoli yhdeksän maissa.

Reissu oli kaikenkaikkiaan hyvä ja selvästi paremmin järjestetty kuin International Societyn eka reissu sillon lukukauden alussa. Hostelli oli aika karmea, mutta kyllähän siellä nyt kaksi yötä meni. Belfastista itsestään jäi aika hyvä fiilis, vaikka kaupungilla onkin vähän huono maine ja vasta vähän aikaa sitten siellä oli ollut jotain levottomuuksia. Rauhallisen ilmapiirin rikkoi aina välillä vahvasti panssaroitu poliisiauto, joita kyllä oli liikenteessä. Myöskin kaupungin katoliset osat protestanttisista osista erottavat Peace wallit tuntui omituisilta, etenki kun opas kertoi että muurin portteja joudutaan edelleen sulkemaan yöksi.

Tällä kertaa ei ole taaskaan kuvia, teen sitten kuville oman postauksen kunhan saan ne ladattua kamerasta koneelle. Nyt taidan pitää tauon ja mennä olohuoneeseen kattomaan Big Bang Theoryä.       
     

Kuvagalleria

Tässä on näitä lupaamiani kuvia. Ensimmäisenä siis Dublin toissaviikonlopulta.

Grafton Street

Paikallisen yliopiston (ei Trinity Collegen) tempaus keskellä kävelykatua

Trinity Collegen sisäpiha

Ja vähän saksalaisia jalkapallofaneja

Dublin ja Liffey-joki

Wellington Monument Phoenix Parkissa

Kuten kuvista varmasti näkyy, sää oli siis aivan loistava! Seuraavana muutama kuva International Tables -tapahtumasta.

Suomalaisten yritystä, pääsin itsekin kuvaan!

Itävaltalaiset etualalla

Sitten vielä sunnuntain retki, joka tuntuu tällä hetkellä jaloissa. Oli sitten pikkuisen sumuista ja paljon rankempaa kuin odotin. Toisaalta oli varmaankin ihan hyvä ettei nähnyt kovin pitkälle kun välillä kiivettiin melkoisen jyrkkää rinnettä ylös...

Ei muuta ku sinne sumun sekaan vaan!

Tästä ei ees oikein välity ton rinteen jyrkkyys

Päästiin sieltä sitten joskus poiskin, aplodit retken vetäjille jotka osasivat suunnistaa siellä sumun keskellä.

Ensi viikonloppuna on sitten reissu Belfastiin Pohjois-Irlannin puolelle. Kävi taas tuuri että pääsimme kaverini kanssa retkelle, sillä lähtijöitä olisi ollut vielä paljon enemmän. Sitä ennen olisi vain kirjoitettava yksi pieni essee...

Viikon kuulumiset

Hei taas!

Viime viikonloppu meni siis Dublinissa. Reissu oli erittäin onnistunut jo ihan pelkästään ilmojen takia: aurinko paistoi eikä vettäkään tullut kuin yhden hassun kuuron verran. Saavuimme perille hieman ennen puoltapäivää perjantaina, ja sen jälkeen kun olimme vieneet tavarat hostellille ja syöneet lounasta lähdimme ihmettelemään Trinity Collegea. Se on Irlannin maineikkain yliopisto ja sijaitsee aivan kaupungin keskustassa. Päämääränä oli päästä katsomaan Book of Kellsiä, erittäin vanhaa latinankielistä kirjaa jota pidetään yliopiston kirjastossa näytillä. Irish language 1 kurssin opettaja on intoillut kirjasta niin paljon että pakkohan sitä oli mennä katsomaan. Kirjastoon oli 9 euron sisäänpääsumaksu, mutta 10 eurolla sai myös opastetun kierroksen kampuksen tärkeimmillä alueilla. Kampusalue oli todella näyttävä, ja oli jotenkin erikoista ajatella, että jotkut pääsevät oikeasti opiskelemaan sellaisessa miljöössä. Eli oli hieman eri kaliiberia kuin Jyväskylän yliopiston kampus. Kirjastossa pääsi ihastelemaan myös vanhanaikaista kirjastosalia, sellaista korkeaa ja pitkää jossa täytyy nousta tikapuille että ylettyy ylimpiin kirjoihin. Siellä ei valitettavasti saanut ottaa kuvia ollenkaan.

Loppupäivä kuluikin kauppoja kierrellessä. Dublinissa on erittäin hyvät mahdollisuudet käydä ostoksilla, sillä kauppoja riittää. Suurin osa kaupoista sulkeutui kuitenkin jo seitsemältä, mikä tuntui todella aikaiselta. Suuntasimme sitten seitsemän jälkeen takaisin hostellille, josta lähdimme syömään Temple Barin alueelle. Kaupungissa oli perjantai-iltana Irlanti-Saksa jalkapallo-ottelu, minkä takia saksalaisia oli ihan hervottoman paljon liikenteessä. Pubit ja ravintolat olivat aivan täynnä, ja aika monessa pubissa katsottiin sitä matsia. Ruoka oli hyvää eikä pahan hintaista.

Lauantaiaamuna suuntasimme heti kymmeneltä kohti Irlannin kansallismuseota. Siellä esiteltiin Irlannin historiaa suunnilleen keskiajalle asti, mutta tietenkin siellä piti olla myös pieni osasto muinaiselle Egyptille sekä Roomalle ja Maltalle. Kaikennäköisiä muinaismuistoja tutkiessä vierähti mukavasti puolisentoista tuntia, vaikka museo ei ollutkaan erityisen suuri. Pääsymaksua ei ollut, ja Dublinissa olisi ollut paljon muitakin ilmaisia museoita ja näyttelyitä.

Seuraavaksi lähdimme vähän kauemmaksi keskustasta ja tutustuimme Phoenix Parkiin, joka on aivan valtavan kokoinen puisto. Puisto juhlii tänä vuonna 350-vuotisjuhlapäiväänsä. Sieltä löytyy mm. urheilukenttiä, eläintarha ja Yhdysvaltain suurlähettilään asunto. Päivän kävelykiintiö tuli kyllä täyteen siellä vaellellessa, mutta sää oli taas aivan ihana. Sitten olikin jo aika suunnata takaisin Limerickiin.

Tässä vaiheessa voisin kehua, että paikalliset bussikuskit ovat todella mukavia! Väsyneenä päivän kävelystä kävin kysymässä kuskilta, että voisiko hän kenties jättää meidät eräälle ei-reitin pysäkeihin kuuluvalle pysäkille joka on lähempänä Brookfieldiä. Kuski sanoi vaan "No problem" ja päästi meidät pois siinä missä pyysin! Suomalaisilta bussikuskeilta on yleensä ihan turha pyytää tällaisia palveluksia, olen kuullut joskus Lappeenranta-Jyväskylä välin bussissa jonkun pyytäneen vastaavaa ja vastaus oli "Ei voi, siinä ei oo pikavuoropysäkkiä". Myöskin Limerickin julkisessa liikenteessä on ollut todella mukavia kuskeja. Jos sitten vielä niitä busseja kulkisi 15 minuutin välein kuten aikataulussa luvataan...

Tällä viikolla yliopistolla on vietetty kansainvalistä viikkoa, johon liittyen on ollut kaikenlaisia tapahtumia joka päivä. Torstaina osallistuin International Tables -nimiseen tapahtumaan, jossa vaihtarit pääsivät esittelemään kotimaitaan. Järjestimme siis kavereitteni kanssa Suomi-pöydän. Tapahtuman osallistujamäärä jäi valitettavan pieneksi, sillä meidän lisäksi paikalla oli korealaisten, espanjalaisten, itävaltalaisten ja ranskalaisten pöydät. Meillä oli esittelyssä Nokiaa, Angry Birdsiä, suomalaisten erikoisia tapahtumia, Marimekkoa, salmiakkia ja maisemia. Kaikki muut maat tekivät ruokaa, minkä takia meidän pöydässä ei käynyt mitenkään hirveän paljon yleisöä. Hieman jäi harmittamaan, että siinä kävi niin, sillä pari viikkoa aiemmin oli erikseen International Food Fair joten ei tullut mieleenkään että olisi pitänyt ruveta kokkaamaan. Oli se silti ihan hauska tapahtuma.

Huomenna lähden Outdoor Pursuits Clubin kävelyretkelle Comeragh Mountainsille. Maisemien puolesta lupaa olla taas hieno reissu, eli kuvia on luvassa sieltä ja Dublinista joskus myöhemmin. Lukukausi on nyt puolivälissä, eli esseiden palautuspäivät lähestyvät vääjäämättä. Pari seuraavaa viikkoa tulee olemaan kiireisempää kuin aiemmin, mutta yritän siitä huolimatta päivittää myös tätä blogia aina välillä! 

Reissua pukkaa

Viime viikonloppuna sain vieraita Suomesta: äiti, isä ja pikkuveli tulivat pariksi päiväksi Irlantiin. Oli kiva nähdä, vaikka lähdinkin Suomesta vasta reilu kuukausi sitten. Vierailla oli auto vuokrattuna, joten tuli sitten kierreltyä tätä Limerickin ympäristöä aika reippaasti.

Koska vieraat saapuivat vasta lauantai-iltana, oli saatava melkein koko päivä kulumaan. Odottelemisen sijasta lähdin käymään yhden kaverin kanssa lähellä sijaitsevassa Bunrattyn linnassa. Hyppäsimme bussiin Limerickin bussiasemalta ja löysimme perille erittäin helposti. On tosi hurjaa ajatella, että osaan kulkea bussilla vieraassa maassa! Linna oli sokkeloinen ja ilma oli aivan loistava, eli kaiken kaikkiaan hyvä reissu.



Illemmalla tapasin sitten vieraat keskustassa. Menimme samantien syömään Texas Stakeoutiin ja teimme pienen kävelylenkin kaupungilla. Sain leikkiä matkaopasta, vaikka monet paikalliset nähtävyydet onkin vielä itseltäkin näkemättä.

Sunnuntaina lähdimme ajelemaan etelämmän kohti Tipperarya. Aamulla oli melkoinen sumu, joka haittasi maisemien katselua huomattavasti. Kävimme katsastamassa kaksi nähtävyyttä, Rock of Cashelin luostarirauniot ja Cahirin linnan. Pidän kyllä kovasti kaikista historiallisista nähtävyyksistä, mutta noita linnoja on nyt tullut kyllä nähtyä jo tarpeeksi. Tässä vaiheessa kello oli vasta yksi, joten äiti ehdotti että lähtisimme ajamaan Ring of Kerryn maisemareitin. Siinä menikin sitten koko loppupäivä, mutta kyllä kannatti lähteä! Maisemat olivat upeita, ja pääsin näkemään myös Killarneyn kaupungin jossa pysähdyimme syömään. Yhteensä sunnuntaina tuli ajokilometrejä lähes 500!

Tältä Rock of Cashel olisi näyttänyt vähemmän sumuisena päivänä

Cahir

Maanantaina suuntasimme Limerickistä pohjoiseen. Ensimmäinen kohde oli eräs tämän alueen must-see paikkoja eli Cliffs of Moher. Vettä sateli etenkin heti aamusta, mutta perille päästyämme ei juurikaan enää satanut. Tuuli oli kuitenkin todella kova ja lämpimästä vaatetuksesta oli hyötyä. Yllättävää kyllä, tällaiseenkin paikkaan oli pääsymaksu! Jyrkänteiden ihailemisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Galwaytä. Matkan varrella oli Burren-niminen alue, jonka maisemat olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Alueen kukkulat olivat paljasta kalliota! Siellä oli kieltämättä aika karua mutta samalla kaunista. Galwayssä ehdimme käydä kahvilla ennen kuin lähdimme takaisin Limerickiin, sillä vieraiden piti lähteä jo takaisin Dubliniin aikaisin tiistaiaamuna lähteneen lennon vuoksi.

Cliffs of Moher

Huomenna perjantaina olen lähdössä parin kaverin kanssa Dubliniin, koska perjantai on vapaata yliopiston avoimien ovien päivien vuoksi. Kamera on valmiina ottamaan lisää kuvia, joita on ehtinyt kertyä jo varmaan yli 400!


Ps. Tämän tekstin kuvia en ole ottanut itse, ne löytyivät Googlen kuvahaulla. Omien kuvien lataaminen Bloggeriin on niin hidasta, että en nyt sitä tehdä.    

Asuminen Limerickissä

Ajattelin nyt tällä kertaa kirjoittaa näistä Limerickin asumisjärjestelyistä. Periaatteessa opiskelijalla on asunnon järjestämiseen kolme vaihtoehtoa: yliopiston asuntola, yksityinen opiskelija-asuntola tai asunnon vuokraaminen yksityiseltä. Päädyin valitsemaan yksityisen opiskelija-asuntolan, Brookfield Hallin. Päätökseen vaikutti eniten se, että aiemmin täällä vaihdossa olleet suosittelivat Brookfieldiä ja yliopiston asuntolat ovat kalliimpia. Koasin opiskelija-asuntojen vuokratasoon verratessa syyslukukauden vuokra tuntui kyllä täälläkin aika kalliilta, etenkin kun koko syksyn vuokra piti maksaa kerralla. Toisaalta on mukava ettei vuokran maksamisesta tarvitse huolehtia enää täällä ollessa.

Brookfield sijaitsee 2,5 kilometrin päässä yliopistolta, ja keskustaan on matkaa noin 4 kilometriä. Yliopistolle pääsee Brookfieldin omalla bussilla, joka kulkee arkipäivisin yliopiston ja asuntolan väliä. Bussin aikataulu on melko hämärä (kulkeeko vai ei?), mutta kyllä silläkin on aika monta kertaa päässyt yliopistolle. Lähin ruokakauppa on Lidlin-oloinen Aldi 1,5 kilometrin päässä. Parinsadan metrin päästä löytyy mm. kiinalainen, Subway ja paikallinen baari. Keskustaan pääsee kahdella eri bussilla, joista toinen lähtee kilometrin päästä ja toinen ihan Brookfieldin vierestä (se kulkee tosin vain kerran tunnissa).

Minä asun tuossa oikeanpuoleisessa talossa

 Täällä taitaa olla tapana laittaa vaihtarit asumaan muiden vaihtareiden kanssa, mutta samasta maasta tulevia ihmisiä ei yleensä laiteta samaan asuntoon. Asunnot on 2-3 hengen soluja, itse asun kolmen hengen asunnossa hollantilaisen ja ruotsalaisen tytön kanssa. Jokaisessa huoneessa on kuitenkin oma kylppäri, mikä on kyllä tosi hyvä juttu! Brookfieldissä taitaa myös olla tapana majoittaa tytöt ja pojat eri asuntoihin, niin kuin Suomessa, mutta muissa asuntoloissa on myös sekakämppiä. 

Johan alkaa tuntua kotoisammalta!

Huoneissa on kieltämättä varsin askeettinen sisustus: sänky, yöpöytä, ilmoitustaulu, tuoli ja yhden kokonaisuuden muodostava vaatekaappi/työpöytä/kirjahyllykombinaatti. Itse ostin yliopistolta julisteita, jotka ripustin teipillä huoneen paljaille seinille. Ja jotenkin kotoista tunnelmaa lisää joka paikkaan kasaantuva tavara... Yhteiset tilat koostuvat keittiöstä/olohuoneesta. Keittiöstä löytyy sekalainen kokoelma ruoanlaittovälineitä, joilla kokkaaminen onnistuu kyllä jos osaa olla hieman luova. Jenkkikaappi, liesi, leivänpaahdin ja mikro kuuluvat myös keittiön varustukseen. Olohuoneesta löytyy myös telkkari, josta näkyy aika monta paikallista/brittiläistä kanavaa. Olin ihan onneissani kun sain kerrankin katsoa Doctor Whon uusia jaksoja suoraan telkkarista!

Keittiö

Täytyy kyllä myöntää, että aika monet asiat on asunnossakin eri tavalla kuin Suomessa. Keskuslämmityksestä täällä ei kai ole kuultukaan, vaan lämmitys hoituu sähkökäyttöisillä pattereilla joita löytyy joka paikasta. Pattereiden käyttöä joutuu itse säätelemään. Periaatteessa pattereita kehotetaan käyttämään öisin koska yösähkö on halvempaa, mutta ainakin minun huoneessani patterin ajastin ei toimi. Myös vesi lämpenee sähkökäyttöisellä boilerilla, joka olisi syytä muistaa laittaa päälle hyvissä ajoin ennen kuin aikoo mennä suihkuun. Ajastintakin voi käyttää, jos tietää monelta aikoo peseytyä. 

Olohuone

Suurin ongelma asunnossa on kosteus. Ilmanvaihto ei toimi niin hyvin kuin voisi toivoa, ja kun asunnossa ei ole mitenkään erityisen lämmin niin pyykit ja pyyhkeet eivät tahdo kuivua oikein millään. Aamuisin ikkunaan on yleensä kerääntynyt melkoinen määrä kosteutta. Varmaankin juuri kosteuden takia huoneeni ulkoseinään on kerääntynyt varsin epäilyttävän näköistä kasvustoa… En halua oikeastaan edes ajatella mitä nuo vihertävät laikut ovat.

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin ollut tyytyväinen valintaani. Yksityiseltä vuokraaminen olisi ollut varmasti paljon vaikeampaa, ja on mukava että ei tarvitse huolehtia enää mistään käytännön asioista. Yliopiston asuntoloista olen kuullut, että niissä soluasunnot ovat huomattavasti suurempia: eräs tyttö kertoi asuvansa seitsemän muun kanssa, eikä kahdeksan hengen asunnossa ollut kuitenkaan kuin kaksi kylppäriä. Sen kuullessani osasin kyllä arvostaa omaa vessaani. :)          

Siinäpä nuo tärkeimmät varmaan tästä asumisesta. Flunssa alkaa muuten olla kohta parantunut, jäljellä on enää kauhea yskä.