Kuvagalleria

Tässä on näitä lupaamiani kuvia. Ensimmäisenä siis Dublin toissaviikonlopulta.

Grafton Street

Paikallisen yliopiston (ei Trinity Collegen) tempaus keskellä kävelykatua

Trinity Collegen sisäpiha

Ja vähän saksalaisia jalkapallofaneja

Dublin ja Liffey-joki

Wellington Monument Phoenix Parkissa

Kuten kuvista varmasti näkyy, sää oli siis aivan loistava! Seuraavana muutama kuva International Tables -tapahtumasta.

Suomalaisten yritystä, pääsin itsekin kuvaan!

Itävaltalaiset etualalla

Sitten vielä sunnuntain retki, joka tuntuu tällä hetkellä jaloissa. Oli sitten pikkuisen sumuista ja paljon rankempaa kuin odotin. Toisaalta oli varmaankin ihan hyvä ettei nähnyt kovin pitkälle kun välillä kiivettiin melkoisen jyrkkää rinnettä ylös...

Ei muuta ku sinne sumun sekaan vaan!

Tästä ei ees oikein välity ton rinteen jyrkkyys

Päästiin sieltä sitten joskus poiskin, aplodit retken vetäjille jotka osasivat suunnistaa siellä sumun keskellä.

Ensi viikonloppuna on sitten reissu Belfastiin Pohjois-Irlannin puolelle. Kävi taas tuuri että pääsimme kaverini kanssa retkelle, sillä lähtijöitä olisi ollut vielä paljon enemmän. Sitä ennen olisi vain kirjoitettava yksi pieni essee...

Viikon kuulumiset

Hei taas!

Viime viikonloppu meni siis Dublinissa. Reissu oli erittäin onnistunut jo ihan pelkästään ilmojen takia: aurinko paistoi eikä vettäkään tullut kuin yhden hassun kuuron verran. Saavuimme perille hieman ennen puoltapäivää perjantaina, ja sen jälkeen kun olimme vieneet tavarat hostellille ja syöneet lounasta lähdimme ihmettelemään Trinity Collegea. Se on Irlannin maineikkain yliopisto ja sijaitsee aivan kaupungin keskustassa. Päämääränä oli päästä katsomaan Book of Kellsiä, erittäin vanhaa latinankielistä kirjaa jota pidetään yliopiston kirjastossa näytillä. Irish language 1 kurssin opettaja on intoillut kirjasta niin paljon että pakkohan sitä oli mennä katsomaan. Kirjastoon oli 9 euron sisäänpääsumaksu, mutta 10 eurolla sai myös opastetun kierroksen kampuksen tärkeimmillä alueilla. Kampusalue oli todella näyttävä, ja oli jotenkin erikoista ajatella, että jotkut pääsevät oikeasti opiskelemaan sellaisessa miljöössä. Eli oli hieman eri kaliiberia kuin Jyväskylän yliopiston kampus. Kirjastossa pääsi ihastelemaan myös vanhanaikaista kirjastosalia, sellaista korkeaa ja pitkää jossa täytyy nousta tikapuille että ylettyy ylimpiin kirjoihin. Siellä ei valitettavasti saanut ottaa kuvia ollenkaan.

Loppupäivä kuluikin kauppoja kierrellessä. Dublinissa on erittäin hyvät mahdollisuudet käydä ostoksilla, sillä kauppoja riittää. Suurin osa kaupoista sulkeutui kuitenkin jo seitsemältä, mikä tuntui todella aikaiselta. Suuntasimme sitten seitsemän jälkeen takaisin hostellille, josta lähdimme syömään Temple Barin alueelle. Kaupungissa oli perjantai-iltana Irlanti-Saksa jalkapallo-ottelu, minkä takia saksalaisia oli ihan hervottoman paljon liikenteessä. Pubit ja ravintolat olivat aivan täynnä, ja aika monessa pubissa katsottiin sitä matsia. Ruoka oli hyvää eikä pahan hintaista.

Lauantaiaamuna suuntasimme heti kymmeneltä kohti Irlannin kansallismuseota. Siellä esiteltiin Irlannin historiaa suunnilleen keskiajalle asti, mutta tietenkin siellä piti olla myös pieni osasto muinaiselle Egyptille sekä Roomalle ja Maltalle. Kaikennäköisiä muinaismuistoja tutkiessä vierähti mukavasti puolisentoista tuntia, vaikka museo ei ollutkaan erityisen suuri. Pääsymaksua ei ollut, ja Dublinissa olisi ollut paljon muitakin ilmaisia museoita ja näyttelyitä.

Seuraavaksi lähdimme vähän kauemmaksi keskustasta ja tutustuimme Phoenix Parkiin, joka on aivan valtavan kokoinen puisto. Puisto juhlii tänä vuonna 350-vuotisjuhlapäiväänsä. Sieltä löytyy mm. urheilukenttiä, eläintarha ja Yhdysvaltain suurlähettilään asunto. Päivän kävelykiintiö tuli kyllä täyteen siellä vaellellessa, mutta sää oli taas aivan ihana. Sitten olikin jo aika suunnata takaisin Limerickiin.

Tässä vaiheessa voisin kehua, että paikalliset bussikuskit ovat todella mukavia! Väsyneenä päivän kävelystä kävin kysymässä kuskilta, että voisiko hän kenties jättää meidät eräälle ei-reitin pysäkeihin kuuluvalle pysäkille joka on lähempänä Brookfieldiä. Kuski sanoi vaan "No problem" ja päästi meidät pois siinä missä pyysin! Suomalaisilta bussikuskeilta on yleensä ihan turha pyytää tällaisia palveluksia, olen kuullut joskus Lappeenranta-Jyväskylä välin bussissa jonkun pyytäneen vastaavaa ja vastaus oli "Ei voi, siinä ei oo pikavuoropysäkkiä". Myöskin Limerickin julkisessa liikenteessä on ollut todella mukavia kuskeja. Jos sitten vielä niitä busseja kulkisi 15 minuutin välein kuten aikataulussa luvataan...

Tällä viikolla yliopistolla on vietetty kansainvalistä viikkoa, johon liittyen on ollut kaikenlaisia tapahtumia joka päivä. Torstaina osallistuin International Tables -nimiseen tapahtumaan, jossa vaihtarit pääsivät esittelemään kotimaitaan. Järjestimme siis kavereitteni kanssa Suomi-pöydän. Tapahtuman osallistujamäärä jäi valitettavan pieneksi, sillä meidän lisäksi paikalla oli korealaisten, espanjalaisten, itävaltalaisten ja ranskalaisten pöydät. Meillä oli esittelyssä Nokiaa, Angry Birdsiä, suomalaisten erikoisia tapahtumia, Marimekkoa, salmiakkia ja maisemia. Kaikki muut maat tekivät ruokaa, minkä takia meidän pöydässä ei käynyt mitenkään hirveän paljon yleisöä. Hieman jäi harmittamaan, että siinä kävi niin, sillä pari viikkoa aiemmin oli erikseen International Food Fair joten ei tullut mieleenkään että olisi pitänyt ruveta kokkaamaan. Oli se silti ihan hauska tapahtuma.

Huomenna lähden Outdoor Pursuits Clubin kävelyretkelle Comeragh Mountainsille. Maisemien puolesta lupaa olla taas hieno reissu, eli kuvia on luvassa sieltä ja Dublinista joskus myöhemmin. Lukukausi on nyt puolivälissä, eli esseiden palautuspäivät lähestyvät vääjäämättä. Pari seuraavaa viikkoa tulee olemaan kiireisempää kuin aiemmin, mutta yritän siitä huolimatta päivittää myös tätä blogia aina välillä! 

Reissua pukkaa

Viime viikonloppuna sain vieraita Suomesta: äiti, isä ja pikkuveli tulivat pariksi päiväksi Irlantiin. Oli kiva nähdä, vaikka lähdinkin Suomesta vasta reilu kuukausi sitten. Vierailla oli auto vuokrattuna, joten tuli sitten kierreltyä tätä Limerickin ympäristöä aika reippaasti.

Koska vieraat saapuivat vasta lauantai-iltana, oli saatava melkein koko päivä kulumaan. Odottelemisen sijasta lähdin käymään yhden kaverin kanssa lähellä sijaitsevassa Bunrattyn linnassa. Hyppäsimme bussiin Limerickin bussiasemalta ja löysimme perille erittäin helposti. On tosi hurjaa ajatella, että osaan kulkea bussilla vieraassa maassa! Linna oli sokkeloinen ja ilma oli aivan loistava, eli kaiken kaikkiaan hyvä reissu.



Illemmalla tapasin sitten vieraat keskustassa. Menimme samantien syömään Texas Stakeoutiin ja teimme pienen kävelylenkin kaupungilla. Sain leikkiä matkaopasta, vaikka monet paikalliset nähtävyydet onkin vielä itseltäkin näkemättä.

Sunnuntaina lähdimme ajelemaan etelämmän kohti Tipperarya. Aamulla oli melkoinen sumu, joka haittasi maisemien katselua huomattavasti. Kävimme katsastamassa kaksi nähtävyyttä, Rock of Cashelin luostarirauniot ja Cahirin linnan. Pidän kyllä kovasti kaikista historiallisista nähtävyyksistä, mutta noita linnoja on nyt tullut kyllä nähtyä jo tarpeeksi. Tässä vaiheessa kello oli vasta yksi, joten äiti ehdotti että lähtisimme ajamaan Ring of Kerryn maisemareitin. Siinä menikin sitten koko loppupäivä, mutta kyllä kannatti lähteä! Maisemat olivat upeita, ja pääsin näkemään myös Killarneyn kaupungin jossa pysähdyimme syömään. Yhteensä sunnuntaina tuli ajokilometrejä lähes 500!

Tältä Rock of Cashel olisi näyttänyt vähemmän sumuisena päivänä

Cahir

Maanantaina suuntasimme Limerickistä pohjoiseen. Ensimmäinen kohde oli eräs tämän alueen must-see paikkoja eli Cliffs of Moher. Vettä sateli etenkin heti aamusta, mutta perille päästyämme ei juurikaan enää satanut. Tuuli oli kuitenkin todella kova ja lämpimästä vaatetuksesta oli hyötyä. Yllättävää kyllä, tällaiseenkin paikkaan oli pääsymaksu! Jyrkänteiden ihailemisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Galwaytä. Matkan varrella oli Burren-niminen alue, jonka maisemat olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Alueen kukkulat olivat paljasta kalliota! Siellä oli kieltämättä aika karua mutta samalla kaunista. Galwayssä ehdimme käydä kahvilla ennen kuin lähdimme takaisin Limerickiin, sillä vieraiden piti lähteä jo takaisin Dubliniin aikaisin tiistaiaamuna lähteneen lennon vuoksi.

Cliffs of Moher

Huomenna perjantaina olen lähdössä parin kaverin kanssa Dubliniin, koska perjantai on vapaata yliopiston avoimien ovien päivien vuoksi. Kamera on valmiina ottamaan lisää kuvia, joita on ehtinyt kertyä jo varmaan yli 400!


Ps. Tämän tekstin kuvia en ole ottanut itse, ne löytyivät Googlen kuvahaulla. Omien kuvien lataaminen Bloggeriin on niin hidasta, että en nyt sitä tehdä.    

Asuminen Limerickissä

Ajattelin nyt tällä kertaa kirjoittaa näistä Limerickin asumisjärjestelyistä. Periaatteessa opiskelijalla on asunnon järjestämiseen kolme vaihtoehtoa: yliopiston asuntola, yksityinen opiskelija-asuntola tai asunnon vuokraaminen yksityiseltä. Päädyin valitsemaan yksityisen opiskelija-asuntolan, Brookfield Hallin. Päätökseen vaikutti eniten se, että aiemmin täällä vaihdossa olleet suosittelivat Brookfieldiä ja yliopiston asuntolat ovat kalliimpia. Koasin opiskelija-asuntojen vuokratasoon verratessa syyslukukauden vuokra tuntui kyllä täälläkin aika kalliilta, etenkin kun koko syksyn vuokra piti maksaa kerralla. Toisaalta on mukava ettei vuokran maksamisesta tarvitse huolehtia enää täällä ollessa.

Brookfield sijaitsee 2,5 kilometrin päässä yliopistolta, ja keskustaan on matkaa noin 4 kilometriä. Yliopistolle pääsee Brookfieldin omalla bussilla, joka kulkee arkipäivisin yliopiston ja asuntolan väliä. Bussin aikataulu on melko hämärä (kulkeeko vai ei?), mutta kyllä silläkin on aika monta kertaa päässyt yliopistolle. Lähin ruokakauppa on Lidlin-oloinen Aldi 1,5 kilometrin päässä. Parinsadan metrin päästä löytyy mm. kiinalainen, Subway ja paikallinen baari. Keskustaan pääsee kahdella eri bussilla, joista toinen lähtee kilometrin päästä ja toinen ihan Brookfieldin vierestä (se kulkee tosin vain kerran tunnissa).

Minä asun tuossa oikeanpuoleisessa talossa

 Täällä taitaa olla tapana laittaa vaihtarit asumaan muiden vaihtareiden kanssa, mutta samasta maasta tulevia ihmisiä ei yleensä laiteta samaan asuntoon. Asunnot on 2-3 hengen soluja, itse asun kolmen hengen asunnossa hollantilaisen ja ruotsalaisen tytön kanssa. Jokaisessa huoneessa on kuitenkin oma kylppäri, mikä on kyllä tosi hyvä juttu! Brookfieldissä taitaa myös olla tapana majoittaa tytöt ja pojat eri asuntoihin, niin kuin Suomessa, mutta muissa asuntoloissa on myös sekakämppiä. 

Johan alkaa tuntua kotoisammalta!

Huoneissa on kieltämättä varsin askeettinen sisustus: sänky, yöpöytä, ilmoitustaulu, tuoli ja yhden kokonaisuuden muodostava vaatekaappi/työpöytä/kirjahyllykombinaatti. Itse ostin yliopistolta julisteita, jotka ripustin teipillä huoneen paljaille seinille. Ja jotenkin kotoista tunnelmaa lisää joka paikkaan kasaantuva tavara... Yhteiset tilat koostuvat keittiöstä/olohuoneesta. Keittiöstä löytyy sekalainen kokoelma ruoanlaittovälineitä, joilla kokkaaminen onnistuu kyllä jos osaa olla hieman luova. Jenkkikaappi, liesi, leivänpaahdin ja mikro kuuluvat myös keittiön varustukseen. Olohuoneesta löytyy myös telkkari, josta näkyy aika monta paikallista/brittiläistä kanavaa. Olin ihan onneissani kun sain kerrankin katsoa Doctor Whon uusia jaksoja suoraan telkkarista!

Keittiö

Täytyy kyllä myöntää, että aika monet asiat on asunnossakin eri tavalla kuin Suomessa. Keskuslämmityksestä täällä ei kai ole kuultukaan, vaan lämmitys hoituu sähkökäyttöisillä pattereilla joita löytyy joka paikasta. Pattereiden käyttöä joutuu itse säätelemään. Periaatteessa pattereita kehotetaan käyttämään öisin koska yösähkö on halvempaa, mutta ainakin minun huoneessani patterin ajastin ei toimi. Myös vesi lämpenee sähkökäyttöisellä boilerilla, joka olisi syytä muistaa laittaa päälle hyvissä ajoin ennen kuin aikoo mennä suihkuun. Ajastintakin voi käyttää, jos tietää monelta aikoo peseytyä. 

Olohuone

Suurin ongelma asunnossa on kosteus. Ilmanvaihto ei toimi niin hyvin kuin voisi toivoa, ja kun asunnossa ei ole mitenkään erityisen lämmin niin pyykit ja pyyhkeet eivät tahdo kuivua oikein millään. Aamuisin ikkunaan on yleensä kerääntynyt melkoinen määrä kosteutta. Varmaankin juuri kosteuden takia huoneeni ulkoseinään on kerääntynyt varsin epäilyttävän näköistä kasvustoa… En halua oikeastaan edes ajatella mitä nuo vihertävät laikut ovat.

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin ollut tyytyväinen valintaani. Yksityiseltä vuokraaminen olisi ollut varmasti paljon vaikeampaa, ja on mukava että ei tarvitse huolehtia enää mistään käytännön asioista. Yliopiston asuntoloista olen kuullut, että niissä soluasunnot ovat huomattavasti suurempia: eräs tyttö kertoi asuvansa seitsemän muun kanssa, eikä kahdeksan hengen asunnossa ollut kuitenkaan kuin kaksi kylppäriä. Sen kuullessani osasin kyllä arvostaa omaa vessaani. :)          

Siinäpä nuo tärkeimmät varmaan tästä asumisesta. Flunssa alkaa muuten olla kohta parantunut, jäljellä on enää kauhea yskä.    

Flunssan kourissa

Niin, onnistuin saamaan mukavan flunssan tällä viikolla, mikä ei suinkaan ole yllättävää ottaen huomioon että yliopistolla tuntuu raivoavan oikea flunssaepidemia ja että molemmat kämppikseni olivat flunssassa ennen minua. Tällä hetkellä tauti alkaa jo helpottaa, vaikka kurkku onkin vielä kipeä ja yskimme hollantilaisen kämppikseni kanssa kilpaa. Flunssaa parannellessa on sentään ollut aikaa tutustua paikallisten tv-kanavien tarjontaan ja lukea Edgar Allan Poen novelleja yhtä kurssia varten.

Viime viikonloppu kului mukavissa merkeissä ihan täällä Limerickissä. Lauantaina kävin kiertelemässä kaupungilla ihan huvin vuoksi, ja illalla suuntasimme muutaman kaverin kanssa elokuviin. Odeon-nimiseen elokuvateatteriin on täältä Brookfieldistä n. kolme kilsaa, mutta suomalaisella kävelyvauhdilla siihen ei mene kuin reilu puoli tuntia. Elokuvissa käyminen on täällä huomattavasti halvempaa kuin Suomessa: kalleimpina aikoina eli viikonloppuisin ja iltaisin aikuisen lippu tavalliseen leffaan maksaa 8,95, mutta halvemmallakin pääsee. Keskiviikkoisin kaikki liput maksavat 5 euroa, ja muulloinkin opiskelijalippu on vain 6,5 euroa. Tähän mennessä olen käynyt katsomassa kaksi elokuvaa ja varmasti tulee käytyä vielä monta kertaa. Ainakin Peter Jacksonin Hobitin käyn varmasti katsomassa! Teatterissa oli muuten melko hiljaista.

Eipähän tarvinnu kuunnella rapistelua ja köhimistä :)

Sunnuntaina oli sitten aika tutustua Limerickin kulttuurilliseen ja historialliseen puoleen, joten suuntana oli jälleen keskusta. Ensimmäisenä vuorossa oli King John's Castle, Limerickin kuuluisin maamerkki.

Kuva Wikipediasta

Linna sijaitsee King's Islandilla, jolle viikingit perustivat Limerickin ensimmäiset asumukset 900-luvulla. Itse linna on alunperin rakennettu vuoden 1200 tienoilla, ja se on ollut monien piiritysten kohteena vuosien saatossa. Ensi talvena linnassa tehdään kattava remontti, minkä takia se sulkeutuu lokakuun alussa. Oli siis erittäin hyvä aika käydä tutustumassa linnaan! Pidän kovasti historiasta ja tällaisissa paikoissa on aina jännittävää ajatella kaikkea, mitä siellä on ehtinyt tapahtua. Linnaan tullessa ensimmäisenä vierailijaa tervehtii (melko kauhean näköinen) Visitor Centre, josta löytyy kattava näyttely linnan historiasta. Näyttelyn kierrettyä pääsi siirtymään ulos ihailemaan itse linnaa. Kapeita portaikkoja, torneja, linnanpiha ja hienot näkymät Shannon-joelle ja moderniin liikekeskustaan. Se oli kyllä ihan mahtava paikka!

Jee!

 

 

 

Lounaan jälkeen vuorossa oli Hunt Museum. En oikein tiedä, miten tuota museota kuvailisi, sillä sieltä löytyy vähän kaikenlaista maalauksista esihistoriallisiin keihäänkärkiin ja valokuvista kusifikseihin. Näyttelyesineitä yhdistää se, että ne ovat eräiden John ja Gertrude Huntin vuosien varrella omaan kotiinsa keräämiä. Sitä esineiden määrää hämmästellessä tuli mieleen, että pariskunnalla täytyi olla valtava talo. Museo ei ole hirvittävän suuri, joten sen kiertämiseen meni suunnilleen tunti tai puolitoista.

Hevoset museon edessä

Tältä viikolta ei sitten olekaan paljon kertomista, sillä alkuviikot on yleensä aika hiljaisia tapahtumien suhteen ja keskiviikkona iski sitten flunssa. Voin kuitenkin kertoa mitä kaikkea jätin väliin yrittäessäni parantua.

Limerickin yliopisto täyttää tänä syksynä 40 vuotta ja tällä viikolla alkoivat juhlallisuudet. Torstaina oli avajaiskonsertti, johon minulla oli (ilmainen) lippukin joka jäi sitten käyttämättä. Yliopisto oli hommannut paikalle ihan oikean bändinkin, josta en kylläkään ollut edes kuullut aiemmin. Perjantaina raahautuessani tunnille päärakennuksen  edustalla olevalla aukiolla soitti (ilmeisesti) yliopiston opiskeljoista koostuva bändi ja aukiolle oli ilmestynyt myös kaikenlaisia ruokakojuja. Iltapäivällä oli myös International Societyn järjestämä International Food Fair, jonne vapaaehtoiset valmisti ruokia kotimaistaan. Luulen kuitenkin, että kukaan yliopiston suomalaisvaihtareista ei ollut mukana kokkaamassa.

Viikonloppuna olisi ollut kaksi retkeä joille yritin ilmoittautua alkuviikosta, mutta en mahtunut mukaan kummallekaan. Täällä täytyy toimia todella nopeasti, jos haluaa osallistua International Societyn tai Outdoor Pursuits Clubin reissuille, sillä näköjään paikat täyttyvät todella nopeasti. Lauantain reissu oli täynnä 20 minuutin kuluttua ilmoittautumisen alkamisesta. Täytyy sitten vain tehdä omia reissuja jos näille järjestetyille ei mahdu. Toisaalta oli ihan hyvä että en ollut lähdössä mihinkään viikonloppuna, sillä eilinen puolen tunnin reissu lähimmälle huoltoasemalle osoittautui ihan tarpeeksi raskaaksi.

Minä käyn nyt keittämässä kupin teetä ja jatkan lepäilyä, lisää tarinointia on luvassa varmaankin jo ensi viikolla!

Ps. Hanna, hyvää matkaa Australiaan, ole reipas ja pidä hauskaa!

Palloilua yliopistolla ja vähän muuallakin

Aukio päärakennuksen (oikealla) edessä

 Viime viikolla oli jännät paikat, kun piti ensimmäistä kertaa suunnistaa yliopistolla oikeasti luennoille. Viime viikko ei tosin ollut kovin kiireinen luentojen suhteen, sillä paikallisilla kursseilla tunteja on kahdenlaisia, isoja ryhmäluentoja sekä pienryhmätapaamisia eli tutoriaaleja, joista tutoriaalit alkavat yleisesti ottaen vasta viikolla 3 eli ensi viikolla.

Yliopiston kirjasto

 Aion suorittaa täällä yhteensä neljä kurssia, joista ensimmäinen alkoikin heti maanantaiaamuna klo 9. Kyseessä on kurssi nimeltään The New World: American Literature to 1890 eli ensivaikutelman perusteella ihan perinteinen kirjallisuuskurssi. Luettavaa oli melkoinen lista, mutta onneksi kokeen sijasta tarvitsee vain kirjoittaa kaksi esseetä ja tehdä monivalintakysymyksistä koostuva testi niistä teksteitä jotka kurssille pitää lukea.

Tiistaina alkoi Irish Language 1, jonka odotin olevan ihan pelkästään kielikurssi jolla oppisi iirin kielen alkeet. No, kyllähän siellä niitäkin oppii, mutta kurssin viidestä viikkotunnista kaksi keskittyy iirinkieliseen kirjallisuuteen ja sen kehitykseen. Se oli kieltämättä melkoinen yllätys, mutta ainakin kaksi ensimmäistä luentoa vaikuttuvat mielenkiintoisilta. Esseetä pääsee tälläkin kurssilla kirjoittamaan, mutta kyllä tästä koekin pidetään sitten joskus joulukuussa.

Kolmantena alkoi Critical Practise 1: Academic Reading and Writing. Tämänkin kurssin sisältö oli pieni yllätys, sillä kirjallisuus on paljon suuremmassa roolissa kuin kurssin nimi antaa ymmärtää. Ajattelin kurssin keskittyvän enemmän akateemisten tekstien lukemiseen ja kirjoittamiseen, mutta se vaikuttaa enemmän enkun perusopintojen Academic Writing ja Introduction to Literary Studies kurssien yhdistelmältä. Eipä tuo nyt paljoa haittaa, mutta yleisesti ottaen opiskelen täällä paljon enemmän kirjallisuutta kuin kuvittelin. Arvionti on samanlainen kuin American Literature kurssilla, koska opettajakin on sama.

Ja sitten minulla on vielä English as a Foreign Language, joka on aika pitkälti ihan tavallinen enkun kurssi. Odotan innolla viikkoa viisi, sillä saamme siitä lähtien aina maanantaisin nauttia paikallisten opeopiskelijoiden tunneista. :) Mielenkiintoista nähdä millaisia tunteja meillä tulee olemaan ja millaisia nämä opiskelijat sitten ovat, ja parasta on, että voin saada vihjeitä omaa ensi vuoden harjoittelua varten.

Paljon kaikenlaista täällä tuntuu tapahtuvan joka viikko. Keskiviikkona oli yliopiston kerhojen värväystilaisuus, jossa kerhoihin sai tutustua ja liittyä, siis jos siltä ihmisvilinältä pystyi. Liityin jo aikaisemmin International Societyyn, joka on yliopiston suurin kerho juuri vaihtarijäsenten takia. Lisäksi liityin myös Outdoor Pursuits Clubiin, joka järjestää retkiä mm. kävelyn, vuorikiipeilyn ja suunnistamisen merkeissä. Kahden viikon päästä olisi ensimmäinen tämän kerhon retki jolle aion osallistua.

Tältä siellä näytti

 
Viikonloppuna osallistuin International Societyn järjestämälle retkellä Dubliniin ja Glendaloughiin. Dublinissa kävimme ensimmäisen Croke Parkin stadionilla, jossa on pelattu perinteisiä irlantilaisia pallopelejä jo yli sata vuotta. Pelejä emme nähneet, mutta kiersimme stadionia ja tutustuimme sen historiaan sekä hieman myös siellä pelattaviin peleihin, gaelic footballiin ja hurlingiin. Paikallinen jalkapallo muistuttaa enemmän rugbyä kuin eurooppalaista jalkapalloa, kun taas hurlingia pelataan käyrien mailojen ja pesäpallon kokoisen pallon kanssa. Molemmissa tavoitteena on tehdä maaleja tai saada pallo lentämään maalin yli tankojen välistä, mistä saa myös pisteitä.

Seuraavana vuorossa oli aikuisten Disneyland eli Guinness Storehouse, jossa esiteltiin Guinnessin historiaa ja valmistusta. Siellä sain myös maistaa tätä maailmankuulua juomaa. Oli muuten ihan kamalan makuista! 

Yöksi suuntasimme hostelliin Glendaloughiin, joka on varmaankin yksi Irlannin kauneimmista paikoista. Siellä on kaksi pientä järveä laaksossa melko suurten kukkuloiden välissä. Lisäksi siellä on n. 900-luvulla perustettu luostari, jonka rauniot ovat ilmeisesti suosittu turistikohde. Harmi vain että aamupäivän satoi vettä, emmekä saaneet lähteä omatoimisesti tutustumaan alueen luontopolkuihin, joita olisi varmasti ollut mukava kävellä. Näimme sentään kaksi peuraa erään polun varrella!

Tässä kaikki tällä kertaa! Vielä olis paljon kertomista mutta pitää jättää jotain seuraavallekin kerralle! ;)

Matkan alku

Oli päättänyt jo lukiossa, että yliopiston aikana haluan ehdottomasti lähteä vaihtoon jonnekin päin maailmaa. Kun ensimmäiset vaihtoehdot, Kanada ja Yhdysvallat, eivät tärpänneet, käänsin katseeni kohti Irlantia, jossa tiesin englannin laitoksella olevan vaihtopaikkoja. Niinpä sitten keväällä hain vaihtopaikkaa Limerickin yliopistossa, ja pian sain tietää että olin kuin olinkin saanut paikan! Tosin halukkaita lähtijöitä ei ollut aluksi edes täyttämään kaikkia neljää vaihtopaikkaa.

Siitä alkoi sitten hirvittävä paperisota Jyväskylän ja Limerickin yliopistojen sekä opiskelija-asuntolan kanssa. Näin jälkikäteen tuntuu kuitenkin, että kaikki asiat hoituivat lopulta hyvinkin helposti: asunto löytyi, vaihtopaikka varmistettiin, lennot ja vakuutukset sain hankittua ja Kelallekin muistin ilmoittaa opintotuen muutoksesta. Kesätöistä sain hankittua mukavan tilin reissua varten, ja kun työt sitten loppuivat 30.8. oli aika alkaa pakata ja jännittää lähtöä.

Läksiäisten jälkkäri

Bon voyage -mokkapalojen saattelemana matka kohti Limerickiä alkoi maanataina hyvin aikaisin aamulla. Ajomatka Helsinki-Vantaalle meni jännityksen sekaisissa tunnelmissa. Ennen turvatarkastusta hyvästelin saattamaan tulleet isäni ja siskoni, enkä voi väittää että olisin selvinnyt itkemättä. Vielä portilla seisoessani jännitin niin että vatsaan koski. Lentokoneen laskeuduttua Tukholmaan olo alkoi helpottaa, ja Arlandan lentokentän kansainvälistä tunnelmaa ihmetellessäni jännitys alkoi vaihtua innostuneeksi odotukseksi. Tukholmassa tapasin sitten Riikan, jonka kanssa kuljimme loppumatkan yhdessä. Toinenkin lento sujui hyvin, ja kun laukut olivat tulleet oli aika suunnata Dublinin keskustaan etsimään bussipysäkkiä.

Dublin

 Ja tältä siellä näytti. 20 astetta lämmintä ja aurinko paistoi, kyllä oli ihanaa kun Suomesta lähdettäessä oli paljon kylmempää ja sumuista. Bussi maksoi vain 10 euroa, eli puolet vähemmän kuin mitä vastaava matka Suomessa.

Maisemia

Maisemat bussin ikkunasta olivat upeita, eikä niiden komeutta oikein saanut kameran kanssa ikuistettua. Väsymys alkoi bussissa istuessa painaa jo aika rankasti, mutta en halunnut missään nimessä olla näkemättä Irlannin maaseutua, joka on oikeasti juuri sellaista kuin olin kuvitellutkin.

Hyppäsimme bussista Limerickin yliopistolla, josta on n. 2,5 kilometriä Brookfield Hall -nimiseen opiskelija-asuntolaan. Painavista laukuista huolimatta päätimme kävellä loppumatkan, mihin kartanlukutaukoineen menikin sitten melko kauan aikaa. Perillä check-in, sitten asuntoon tutustumaan ja nopeasti kauppaan ostamaan jotain ruokaa. Onhan täällä hieman kolkkoa ja lattiat ovat kylmiä, mutta muuten ei suurempia valituksenaiheita olekaan. Vesi ja patterit lämpeävät ihmeellisten katkaisimien ja ajastimien kanssa, ja ensimmäisenä iltana suihkun vesi olikin sitten aika kylmää kun en ollut tajunnut laittaa lämmitintä päälle. Nyt luulisin ymmärtäneeni miten vedenlämmitin toimii, pattereiden kanssa on vielä hieman pähkäiltävää.

Brookfield Hall

Eilen kävinkin sitten tutustumassa kaupungin keskustaan, josta löytyykin melkoinen määrä kaikennäköisiä kauppoja, myös Lontoosta tuttu Primark (täällä tosin nimeltään Penneys)! Mielenkiintoista on, että nyt kaksi kertaa ruokakaupassa käydessäni Visa Electron ei ole toiminut, mutta yhdessä kaupassa se kuitenkin kävi. Eli käteistä sitten jatkossa kehiin, kun ei oikein viitsi luottokortillakaan kaikkea maksaa.  

Huomenna alkaa sitten orientaatio yliopistolla. Kursseja valitsin jo keväällä haun yhteydessä, mutta tänään pitäisi vielä katsoa noita kurssiaikatauluja ja yrittää tehdä alustavasti viimeiset valinnat sen mukaan milloin mitäkin kurssia järjestetään. Toisaalta oikea opiskelu alkaa vasta maanantaina, eikä täällä tarvitse ilmoittautua kursseille etukäteen. Kaksi viikkoa lukukauden alusta on aikaa tehdä lopulliset valinnat.

Tänäänkin paistaa aurinko, joten on oikein hyvä ilma jatkaa tutustumista yliopistoon ja Limerickiin.